Tuijan äänikirjeessä visioidaan älykkäitä hoivarobotteja/leluja/nukkeja/agentteja/botteja. Miten saataisiin kontekstitietoista vuorovaikutteista kommunikointia koneen kanssa? Kuinka merkittävä asia tekoälystä tulee tulevaisuudessa? Virtuaaliset sihteerit seulomassa tietoa? Näihin koitan omalta osaltani pureutua ja heitän kehiin Ylioppilas Larvannon Pandoran.

Mikä yleensäkään on älykäs agentti? Määrittelen hiukan, mutta en mene kovin syville vesille, koska vakiintunutta määrittelyä ei ole vielä olemassa. Voisi sanoa, että älykäs agentti on tietokoneohjelma, jolla on jonkinlaista älyä. Tällöin suljetaan elävät oliot pois. Tietokoneohjelma tarkoittaa tänä päivänä digitaalista automaattista tiedonkäsittelyä. Äly on tuskallisen vaikea määritellä, eikä siihen kannata lähteä tässä. Voidaan kuitenkin sanoa, että agentilla on älyä, jos se pystyy muuttamaan tilaansa tai toimintaansa oma-aloitteisesti hyödylliseen suuntaan. Agentti taas viittaa siihen, että ohjelma käyttää älyään jonkun hyväksi. Koti-agentti hyödyttää kotia ja hoivarobotti hyödyttää ihmistä, näyttelijän agentti etsii näyttelijälle töitä ja James Bond hyödyttää Iso-Britanniaa ja koko maailmaa siinä sivussa.

Älykkäältä agentilta vaaditaan yleensä neljää ominaisuutta: autonomisuus, oppimiskyky, re- tai proaktiivisuus ja kommunikointikyky. Autonomisuus viittaa mainitsemaani älykkyyteen. Kaikki softat eivät ole agentteja, koska ne eivät tee itsenäisiä päätöksiä. Siitä mikä on itse asiassa ohjelman itsenäinen päätös voidaan myös vääntää kättä. Joku on aina ohjelman ohjelmoinut, joten onko ohjelman tekemä päätös itsenäinen vai ohjelmoijan? Tässä kohti tulee vastaan emergenssi. Voidaan ajatella vaikka, että päätös on agentin oma, jos kukaan ei sitä pysty täydellisesti ennustamaan. En takerru tähän tällä kertaa. Re- tai proaktiivisuus kertoo siitä, että agentti pystyy hankkimaan tietoa kontekstistaan ja toimimaan mielekkäästi kontekstiin ja syötteeseen vastaten tai jo ennen kuin syötteeksi tarkoitettua tietoa on sille annettu. Oppimiskyky on sitä, että agentti muuttaa toimintaansa ottaen huomioon edeltävän tiedon, sellaisen jota ei ole sen tietokannassa ollut käynnistyksen hetkellä. Kommunikointikyky viittaa siihen, että agentti pystyy viestimään ihmisen kanssa monipuolisesti ja voisiko sanoa elävästi, ei siis pelkästään dialogilla, jossa on 'ok' ja 'cancel'. Nämä eivät olleet lähellekään mitkään vedenpitävät määrittelyt, mutta näillä pitäisi päästä alkuun. Tällaisilla ominaisuuksilla varustettuja tietokoneohjelmia, jotka toimisivat ihmisen silmissä älykkäästi ei vielä olla nähty. Kuitenkin on helppoa miettiä ohjelmia, jotka saattaisivat minimiehdot täyttää. Voidaan esim. miettiä ovatko tietokonevirukset agentteja. Ne ovat helposti autonomisia, reaktiivisia ja oppivia, mutta eivät yleensä kommunikoi ihmisten kanssa, muuten kuin sujuvasti kuunnellen kiroilua ihmisen taholta. Oppimiskyky on ehkä se hankalin saada aikaan. Miten pystytään takaamaan agentin mielekäs toiminta, vaikka se ottaa ympäristöstään oppia ja mukauttaa toimintaansa sen mukaan?

Mitä iloa tällaisista agenteista voisi oikeasti olla? Mielestäni tärkein uusi piirre olisi henkilökohtaisuus, kun puhutaan yksittäisen ihmisen käyttöön tarkoitetusta teknologiasta. Tänä päivänä kaikki meidän käyttämä teknologia on lähes täydellisen tietämätön käyttäjästään. Tämä tietokone, joka täyttää minun tarpeita nyt, ei tiedä kuka sen näppäimistöä hakkaa. Se ei tiedä, onko minulla sormia tai käsiä ollenkaan näppäimistön käyttöön, onko minulla näkökyky näytön käyttöä varten, olenko koko ajan koneen luona vai välillä naapurissa, lyökö minun sydän, ymmärränkö mitä hyperlinkki tarkoittaa tai että en halua asentaa päivitystä vieläkään, vaikka sitä jo toista tuhatta kertaa kysyt. Se ei tiedä oikeastaan yhtään mitään, mitä en sille joka käyttökerta täsmällisesti syötteenä anna. Tämä on hyvin tehotonta. Työkalut ja teknologia ovat ihmistä varten, joten yksinkertaisinta olisi, että teknologia olisi tietoinen ihmisen tarpeista tai tarkemmin ihmisen toiminnasta, tottumuksista ja ominaisuuksista täyttää tarpeitaan. Nyt meidän pitää tehdä työtä käyttääksemme teknologiaa, jotta se tyydyttäisi meidän tarpeita. Tämä ei ole suoraviivaista ollenkaan.

Henkilökohtaisuus on se alue, jolla agentit tulevat muuttamaan kaiken sen mitä tiedämme tietoteknologiasta. Muutaman vuoden päästä tietoteknologiatuotteet kilpailevat sillä miten lähelle käyttäjää ne pääsevät, miten paljon ne käyttäjästään tietävät. Sillä mitä enemmän tietoteknologia voi käyttäjään tuntea niin sitä lähemmäksi se pääsee käyttäjän tarpeita ja näin se samalla on miellyttävämpi, tehokkaampi ja vaivattomampi. Nyt puhutaan, että ihminen ei voi olla ilman kännykkää, niin noin kymmenen vuoden päästä ihminen ei voi olla ilman henkilökohtaista agenttiaan.

Peilaan seuraavaksi Ylioppilas Larvannon Pandoraa omiin visioihin:

Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke.

Toimialueina Pandoralla on motivaationhallinta:

Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin.

Jatkuva oppiminen:

Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä.

Henkilökohtainen avustaja:

Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin.

Näistä olen täysin samaa mieltä, mutta sitten tarkentaisin teknologista osuutta:

Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.

Tosiaan uutta ihmeellistä teknologiaa ei välttämättä tarvita, vaan ihmisen asettaminen sovellusten lähtökohdaksi on jo mullistavaa. Yksi laite ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Ubiikkiteknologiat tarjoaa mahdollisuuden rakentaa ihmisen ympärille henkilökohtainen läsnäagenttiverkko, joka sijaitsee siinä laitteessa, joka on kulloinkin sopivin. Esim. liikkuessa ja urheillessa luontevin on jokin kehoon kiinnitettävä tai puettava laite, kuten ranteeseen kiinnitettävä laite tai älylenkkarit. Joskus voi sopivin olla vaikka kaulakoru, jonka kanssa voi kommunikoida käden liikkein. Sisätiloissa agentti voi olla vaikka seinässä, eikä ollenkaan käyttäjän yllä. Älypuhelimen kaltainen laite tulee kuitenkin olemaan se mistä henkilökohtaisen agentin käyttökulttuuri lähtee laajenemaan. Nokian kannattaa siis tällä alueella sijoittaa paukut oikein jo mieluiten nyt.

Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä.

Tämä tottakai ja mielellään valinnaisella vuorovaikutuskanavalla, eli esim. näkövammaiset voivat tehdä saman tiedonhallinnan auditiivisesti tai taktiilisesti.

Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea.

Tämä ja muut tiettyyn toimintaan liittyvä tuki täytyy olla mahdollista toiminnan aikana juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, jotta ne ovat vaivattomia ja tehokkaita.

Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.

Tässä menisin vielä pidemmälle, Pandoran täytyy tarjota täysin käyttäjän yksilölliseen elämään sopivaa tietoa mahdollisimman pienellä vaivalla, eli käyttäjä muovaa jatkuvasti proaktiivisen ja kontekstitietoisen Pandoran avulla laajaa tiedontilaustaan. Tämän päivän blogi, podcast, uutisvirrat RSS-syötteenä on se pohja, mistä voi lähteä henkilökohtaista tietovirtaansa kehittämään. Olennainen lisäys siihen mitä nyt jo on olemassa on käyttäjän kontekstisidonnainen tieto eli Pandora tuntee käyttäjän elämän historian ja tietää kalenterin perusteella, mitä on seuraavina päivinä tai viikkoina tulossa ja etsii näillä perusteilla parhaiten soveltuvan tiedon liittyen opiskeluun, työhön, itsensä kehittämiseen, harrastuksiin, arjen ylläpitoon, talouteen jne.

Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että "miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa" -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin.

Tässäkin menisin jo askeleen pidemmälle. Pandoran käyttö pitäisi mahdollistaa yhteisöllisyyden kaikessa mitassaan eli jatkuvan tietoisuuden ja yhteyden valittuihin sosiaalisiin kontakteihin. Kaikki mitä he elämässään kohtaavat ja oppivat tulee sopivasti analysoituna ja koottuna Pandoran läpi. Tässä lähdetään lähestymään Star trekin Borgeja verkottuneen kanssaelämisen osalta. Sosiaaliset suhteet toimivat tuntosarvina verkottuneeseen yhteiskuntaan, kaikki mitä kaverit tietävät tiedän minäkin.

Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä.

Tällä kehityksellä lähdetään lähestymään virtuaalimaailmoita eli maksimoidaan yhteys verkkoon. Aina kun kognitiivinen kapasiteetti antaa tilaa niin silloinen vaihdetaan reaalimaailmasta osittain tai kokonaan virtuaaliseen tilaan, jossa voidaan käsitellä juuri sitä tietoa, joka on tällä hetkellä mieluisinta. Tässä voidaan alkaa miettiä miten erotellaan tällainen henkilökohtainen avustava teknologia määrityksissä esim. matrixxin vastikään uutisoimasta vahvistetusta todellisuudesta.

Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.

Pandoran rooli on toimia verkkovoiman/kansalaisdemokratian solmukohtina tai kansalaisten edustajina formalisoiden vuorovaikutuksen. Tällä saralla visiot menevät tosiaan helposti huikeiksi. Ongelmakohtiakin on kyllä monia, kuten väärinkäytösten estäminen (verkkovoiman lipsahtaminen moraalittomaan toimintaan).

Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.

Minä näen Pandoran ja ideaalin henkilökohtaisen älykkään agentin synonyymeina eikä niissä mitään hulluutta ole. Itseasiassa, jos joku löytää tällaisen vision kumoavan argumentin niin voin tarjota enemmän kuin kahvit. Tehokkuus on just se juttu, kenenkään ei tarvitse tällaista suunnitella, jos se on tehokkain tapa, niin se syntyy ja jää käyttöön.

Hänellä, joka tällaiseen tietoteknologian kehitykseen ei usko, on luultavasti vastaväitteenä se, että eihän tuo ole luonnollista tai että mihinkä ihmistä tuossa enää tarvitaan. Suosittelen, että lähtee miettimään asiaa ihmisen ja teknologian suhteesta käsin. Ihminen yrittää olla aina entistä viisaampi, voimakkaampi ja pystyvämpi. Ihmisellä on kuitenkin merkittäviä heikkouksia tiedonkäsittelysysteeminä ja avustava tietoteknologia on heikkoudet huomioiden enemmän kuin luonnollinen pelastus. Me ei olla kovin tietäviä, ympäristössämme on lukemattomasti tietoa, jota me ei kyetä hallitsemaan tai ottamaan vastaan. Teknologian tiedonhallinnalle ei ole rajoja. Me unohdamme asioita, et muista tätä numerosarjaa(680312942512) enää huomenna ilman merkittävää kognitiivista työtä. Teknologia muistaa moninkerroin enemmän ja täydellisellä varmuudella. Me ei opita tietotaitoja samantien vaan se vaatii harjoitusta. Teknologia oppii samantien. Me ei osata käyttäytyä rationaalisesti, koska emootiot ohjaavat meitä. Teknologiaa ei tunteet vaivaa ja se on siksi ylivertainen suorittaja. Meitä ei tärkeät asiat välttämättä kiinnosta. Teknologia ei lopulta teekkään mitään muuta kuin sitä mikä tiedetään tärkeimmäksi ja parhaimmaksi asiaksi (jos ei ole turhanpäiväisistä asioista kiinnostuneen henkilön agentti).

Isoin tekijä, miksi agentteja ei vielä näy missään on tiedon sisällön pimittäminen webiltä. Webissä alkaa olla kaikki mahdollinen ihmisen tarvitsema tieto vapaasti käytettävissä. Siinä miten tämän tiedon saa tarvittaessa käyttöön nopeasti ja sopivassa muodossa on vielä toivomisen varaa uskomattoman paljon. Kyllähän vaikka suomalaisten keskuudessa poikkeuksellisen suositusta googlesta saa sopivalla hakusanalla irti tarvittavan tiedon useinkin samantien, mutta onko tämä oikeasti hyvin vai vain hyvin suhteutettuna siihen mitä normaali webin käyttäjä uskaltaa kuvitella. Jälkimmäistä tulen tässä esittämään.

Ihminen ei ole kokenut tärkeäksi kertoa webille, että mitä tietoa sen läpi käsittelee. Tietoa on miljardeilla sivuilla ja niiltä haetaan tietoa miljardeja kertoja päivässä. Web säilöö ja jakelee tietoa, josta se ei ymmärrä kirjaimellisesti mitään. Pääasiassa erilaisia merkkejä peräkkäin, jotka web osaa esittää eri väreissä ja eri koossa, mutta jos pitäisi ymmärtää edes yksi asia sivun sisällöstä niin ei onnistu. Web saisi käyttöönsä jo monenmoiseen tiedonkäsittelyyn taipuvan tekoälyn, vaikka oikeasti ymmärtävästä tai ajattelevasta tekoälystä ei kannata vielä uneksiakaan, tai ehkä vähän uneksia, mutta se on toinen aihe sitten.

Sisältö tai hienommin semantiikka on taikasana mitä ajan takaa. Semanttinen web tulee mullistamaan koko internetin tiedonhaun melko täysin. Semanttinen web tarkoittaa sitä, että ennen pelkästään ihmisen ymmärtämä tieto on myös webin itsensä ymmärtämässä muodossa. Tämän jälkeen ei tarvita nykyisen kaltaisia hakukoneita ja tiedonhaku muuttuu kokonaisuudessaan tiedon etsinnästä kysymyksen muotoiluksi. Jos nyt kaipaat spesifiä tietoa, niin sinun pitää muodostaa sopiva hakulause hakukoneessa, selata kymmeniä tai satoja sivuja ja klikkailla siellä täällä, lukea, palata, hakea toisaalta, lukea, soveltaa tietoa, tehdä uusi haku, ymmärtää kummallisen sivun logiikkaa ja ehkä löydät tiedon. Tieto on ehkä oikea ja ehkä jopa puutteeton. Sinulla on varma tunne, että parempaa tietoa on jossain muualla, jos sitä jaksaisi kaivaa ja olisi aikaa kaivaa, mutta tähän on tyydyttävä.

Semanttisen webin kanssa riittää, että osaat muotoilla yhden kysymyksen oikein tai vähän myöhemmin riittää, jos sinulla on käytettävissä tiedonhakuagentti, joka ymmärtää aikeesi vaikka et kysymystä osaisikaan kunnolla muotoilla. Kysymyksen kysyttyäsi sinulla on käytettävissä paras vapaasti saatavissa oleva tieto kokonaisuudessaan sekä varmuus siitä, että parempaa tietoa et pysty saamaan, vaikka siihen resursseja käyttäisitkin. Tämä kaikki mahdollistuu pelkästään sillä, että web tietää sisältämänsä tiedon semantiikan. Esimerkki 1: Haluat tietää monessako Suomen kaupungissa satoi vettä palloilupelin sarjapelin aikana tiettynä päivänä. Kauanko menee, jos lähdet hakemaan tietoa googlesta nyt. Jos olet pätevä tiedonhakija niin ehkä yksi ilta riittää, ehkä jopa tuntikin. Semanttinen web tietää kaupunkien säät ja pelatut sarjapelit, kysyt vaan virkkeen mittaisen kysymyksen ja vastaus yhdellä napin painalluksella. Jos tieto on webissä niin saat sen, jos vaan kysyt, eikös sen näin pidäkin olla.

Tänä vuonna syntyvät lapset katsovat informaatioteknologian käytön suvereeniteetin 5-vuotiaina saavutettuaan silmät ja suu ymmyrkäisinä, kun selität niille miten ennen haettiin tietoa. Hakusana googleen ja aletaan 10 miljoonasta tuloksesta etsiä silmäillen niitä muutamia, jotka ehkä sisältävät tarvittavan tiedon ja sijaitsevat melko satunnaisesti hakutuloslistauksessa. Helppoa, eikö totta! Lapset eivät voi käsittää mistä puhut, he eivät voi ymmärtää mitä tarkoittaa tilanne, jossa sinulla ei ole tietoa käytettävissä, jos se kerran on ihmiskunnan tiedossa eikä ole salattua.

Yksi mielenkiintoinen älyn kasvupaikka lapsille ja lapsenmieliselle tulee olemaan leikkikentät. Tarkoitan siis sekä lapsen että koneen älyn kasvupaikka. Suomalainen Lappset valmistaa uudenajan leikkivälineitä. Tämä on kiinnostanut ainakin BBC:tä ja digitodayta. Uudenlaista motorisen, sosiaalisen ja kognitiivisen kehityksen leikkikenttää on ollut suunnittelemassa monen alan asiantuntijoita. Tarkemmin en tiedä mitä kivaa lasten varalle on pilottiin mukaan saatu, mutta vain suunnittelijoiden ja leikkijöiden mielikuvitus on rajana. Mihin leikkikaluun suunnittelijoilla riittää mielikuvitus ja mihin leikkiin riittää leikkijöiden mielikuvitus. Jos mietitään pelejä tai säännöllisiä leikkejä niin parilla älykkäällä ominaisuudella viritellään vaikka mitä. Leikkijöille vaikka älyliivi päälle tai paikannin taskuun ja sykemittari ranteeseen. Leikkikentän tietokoneesta startataan Kirkonrotta kirjautumalla sisään ja syöttämällä parametrit. Lapsenmieliset juoksevat piilosta toiseen ja nopeimmat pelastuu. Tilastoista tykkäävä lapsi tilaa kirkonrottasession jälkeen statistiikat vaikka sähköpostilla tai tekstiviestinä. Tärkeimpänä tietysti piilojen käytön jakauma, pelastuskeskiarvot, vangitsemisajankohdat, keskimääräiset juoksunopeudet ja käytetyt henkilökohtaiset strategiat.

Leikkikentän tietokoneen älykäs agentti opettaa uusien pelien säännöt, neuvoo pelin kulun, pitää huolta sääntöjen noudattamisesta ja ratkaisee tietysti leikkikentälle ominaiset riitatilanteet. Vanhemmat seuraavat leikkikentän näytöltä tai mobiilipäätelaitteesta lastensa olinpaikan, leikin tilanteen ja kulutetun energian, mistä hyötyä kun mietitään päiväunien ja välipalan tarvetta. Jos ei leikki oikean leikkikaverin kanssa kiinnosta, niin agentti luo tarinallisen kehittävän seikkailun yksin leikittäväksi.

Kyllä käy kateeksi Lappsetin väkeä, mielikuvituksekkaan paljon sovellettavaa ja palkitsevat lapsenmielisten leveät hymyt voi vain kuvitella, koska niitä ei voi nähdä, kun he jo kirmaavat etsimään uutta piilopaikkaa leikkikentän älyn seuratessa.

Elokuvan Terminator mukaan vuonna 2029 koneet ovat hallitsevassa asemassa maapallolla. Robotit ovat yhtä kykeneviä kuin ihmisetkin, ja jopa enemmänkin. Näin on myös lukemattomissa muissakin scifi-tarinoissa. Mutta miten näihin maailmoihin päädytäänkään? Tekoäly ja keinoelämä ovat ne termit joihin kannattaa perehtyä, jos älykkäiden koneiden synnystä haluaa tietää enemmän. Lähestyn aihetta nyt kuitenkin vähän eri näkökulmasta. Tämä on agentit-kategorian aloitus ja pintaraapaisu siitä, mitä tarkoittaa agentti. Tässä kategoriassa pureudutaan älykkäiden koneiden ilmaantumiseen meidän maailmassa.

Agentit ovat autonomisia, reaktiivisia, kommunikaatiokykyisiä ja adaptiivisia toimijoita. Eli mitä tahansa eliöitä tai keinotekoisia koneita, joilta löytyy ainakin em. ominaisuudet. Ensimmäisiä laajalti tunnettuja agentteja, ainakin väljästi agentin määritelmää tulkiten, on Microsoftin Officen klemmari, koira tai minkä näköinen olio se nyt sitten itse kunkin näytöllä onkaan. Semmoinen kuitenkin, joka kyselee, että mitä haluaisit tehdä seuraavaksi, avustanko vai käsketkö minut pois näkyvistä. Viimeisin on se mitä yleensä varmaankin valitaan. Officen agentti on varsin harmiton ja hyödyttömän oloinen, mutta sen toimintaideassa on paljon enemmän potentiaalia kuin äkkiseltään luulisi.

Tuhansia vuosia sitten elettiin maailmassa, jossa keihäs oli kehittyneimmästä päästä työkaluja. Siinä oli jo useita toimintoja, esimerkiksi keihästä, torju ja nojaa. Keihäs kertoo aika hyvin mitä sillä voi tehdä, eikä siihen tarvitse käyttöohjeita tai varoituksia, kuka tahansa tynnyrissä kasvanutkin osaa sitä jotenkin käyttää. Jos sitten vilkaistaan ympärillemme tänä päivänä näemme satoja työkaluja ja useimpia niistä osaamme käyttää: tietokone, kännykkä, pyykinpesukone, auto ja monet muut. Näihin kaikkiin me kuitenkin tarvitsemme käyttöohjeet ja/tai paljon tietoa ennen kuin käyttö onnistuu. Tämä työkalujen monimutkaistumisen taipumus tulee jatkumaan näillä näkymin loputtomasti. Miksi meidän tarvitsisi opetella käyttämään kaiken maailman työkaluja ja perehtymään käyttöohjeisiin? Miksi meidän pitäisi miettiä asioita, jotka voidaan automatisoida? Tässä kohti agentit astuu mukaan.

Ensiksi agentit tulevat työkaluihin. Auto kysyy oletko ajokunnossa, tarvitsetko ajo-ohjeita, mitä nopeutta ajetaan jne. Sen jälkeen auto tekee toimet sinun puolesta kunhan valitset mitä haluat. Seuraava askel on, että sinä vaan menet autoon ja ilmoitat halusi, niin auto hoitaa kaiken lopun. Pyykinpesukoneelle riittää, jos se saa likaisia vaatteita niin se osaa tehdä kaiken lopun itse. Jääkaappi suunnittelee sinulle ruokavalion ja hoitaa ruoka-aineiden tilauksen, säilytyksen ja valmistusohjeet. Samanlaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kaikkiin työkaluihin syntyy äly ja äly on agentti, joka oppii tuntemaan käyttäjänsä (adaptiivisuus), toimii itsenäisten päätösten avulla (autonomisuus), vaihtaa käyttäjän kanssa tietoa (kommunikaatiokyky) ja toimii silloin kun on aika toimia (reaktiivisuus).

Tulevaisuudessa, kun tuntematon työkalu tulee käytettäväksi, meillä ei ole hajuakaan miten sitä käytetään tai miten se toimii. Agentti tulee ja kertoo mitä työkalu mahdollistaa ja käyttää työkalua meidän puolesta. On se helppoa.