Tuijan äänikirjeessä visioidaan älykkäitä hoivarobotteja/leluja/nukkeja/agentteja/botteja. Miten saataisiin kontekstitietoista vuorovaikutteista kommunikointia koneen kanssa? Kuinka merkittävä asia tekoälystä tulee tulevaisuudessa? Virtuaaliset sihteerit seulomassa tietoa? Näihin koitan omalta osaltani pureutua ja heitän kehiin Ylioppilas Larvannon Pandoran.

Mikä yleensäkään on älykäs agentti? Määrittelen hiukan, mutta en mene kovin syville vesille, koska vakiintunutta määrittelyä ei ole vielä olemassa. Voisi sanoa, että älykäs agentti on tietokoneohjelma, jolla on jonkinlaista älyä. Tällöin suljetaan elävät oliot pois. Tietokoneohjelma tarkoittaa tänä päivänä digitaalista automaattista tiedonkäsittelyä. Äly on tuskallisen vaikea määritellä, eikä siihen kannata lähteä tässä. Voidaan kuitenkin sanoa, että agentilla on älyä, jos se pystyy muuttamaan tilaansa tai toimintaansa oma-aloitteisesti hyödylliseen suuntaan. Agentti taas viittaa siihen, että ohjelma käyttää älyään jonkun hyväksi. Koti-agentti hyödyttää kotia ja hoivarobotti hyödyttää ihmistä, näyttelijän agentti etsii näyttelijälle töitä ja James Bond hyödyttää Iso-Britanniaa ja koko maailmaa siinä sivussa.

Älykkäältä agentilta vaaditaan yleensä neljää ominaisuutta: autonomisuus, oppimiskyky, re- tai proaktiivisuus ja kommunikointikyky. Autonomisuus viittaa mainitsemaani älykkyyteen. Kaikki softat eivät ole agentteja, koska ne eivät tee itsenäisiä päätöksiä. Siitä mikä on itse asiassa ohjelman itsenäinen päätös voidaan myös vääntää kättä. Joku on aina ohjelman ohjelmoinut, joten onko ohjelman tekemä päätös itsenäinen vai ohjelmoijan? Tässä kohti tulee vastaan emergenssi. Voidaan ajatella vaikka, että päätös on agentin oma, jos kukaan ei sitä pysty täydellisesti ennustamaan. En takerru tähän tällä kertaa. Re- tai proaktiivisuus kertoo siitä, että agentti pystyy hankkimaan tietoa kontekstistaan ja toimimaan mielekkäästi kontekstiin ja syötteeseen vastaten tai jo ennen kuin syötteeksi tarkoitettua tietoa on sille annettu. Oppimiskyky on sitä, että agentti muuttaa toimintaansa ottaen huomioon edeltävän tiedon, sellaisen jota ei ole sen tietokannassa ollut käynnistyksen hetkellä. Kommunikointikyky viittaa siihen, että agentti pystyy viestimään ihmisen kanssa monipuolisesti ja voisiko sanoa elävästi, ei siis pelkästään dialogilla, jossa on 'ok' ja 'cancel'. Nämä eivät olleet lähellekään mitkään vedenpitävät määrittelyt, mutta näillä pitäisi päästä alkuun. Tällaisilla ominaisuuksilla varustettuja tietokoneohjelmia, jotka toimisivat ihmisen silmissä älykkäästi ei vielä olla nähty. Kuitenkin on helppoa miettiä ohjelmia, jotka saattaisivat minimiehdot täyttää. Voidaan esim. miettiä ovatko tietokonevirukset agentteja. Ne ovat helposti autonomisia, reaktiivisia ja oppivia, mutta eivät yleensä kommunikoi ihmisten kanssa, muuten kuin sujuvasti kuunnellen kiroilua ihmisen taholta. Oppimiskyky on ehkä se hankalin saada aikaan. Miten pystytään takaamaan agentin mielekäs toiminta, vaikka se ottaa ympäristöstään oppia ja mukauttaa toimintaansa sen mukaan?

Mitä iloa tällaisista agenteista voisi oikeasti olla? Mielestäni tärkein uusi piirre olisi henkilökohtaisuus, kun puhutaan yksittäisen ihmisen käyttöön tarkoitetusta teknologiasta. Tänä päivänä kaikki meidän käyttämä teknologia on lähes täydellisen tietämätön käyttäjästään. Tämä tietokone, joka täyttää minun tarpeita nyt, ei tiedä kuka sen näppäimistöä hakkaa. Se ei tiedä, onko minulla sormia tai käsiä ollenkaan näppäimistön käyttöön, onko minulla näkökyky näytön käyttöä varten, olenko koko ajan koneen luona vai välillä naapurissa, lyökö minun sydän, ymmärränkö mitä hyperlinkki tarkoittaa tai että en halua asentaa päivitystä vieläkään, vaikka sitä jo toista tuhatta kertaa kysyt. Se ei tiedä oikeastaan yhtään mitään, mitä en sille joka käyttökerta täsmällisesti syötteenä anna. Tämä on hyvin tehotonta. Työkalut ja teknologia ovat ihmistä varten, joten yksinkertaisinta olisi, että teknologia olisi tietoinen ihmisen tarpeista tai tarkemmin ihmisen toiminnasta, tottumuksista ja ominaisuuksista täyttää tarpeitaan. Nyt meidän pitää tehdä työtä käyttääksemme teknologiaa, jotta se tyydyttäisi meidän tarpeita. Tämä ei ole suoraviivaista ollenkaan.

Henkilökohtaisuus on se alue, jolla agentit tulevat muuttamaan kaiken sen mitä tiedämme tietoteknologiasta. Muutaman vuoden päästä tietoteknologiatuotteet kilpailevat sillä miten lähelle käyttäjää ne pääsevät, miten paljon ne käyttäjästään tietävät. Sillä mitä enemmän tietoteknologia voi käyttäjään tuntea niin sitä lähemmäksi se pääsee käyttäjän tarpeita ja näin se samalla on miellyttävämpi, tehokkaampi ja vaivattomampi. Nyt puhutaan, että ihminen ei voi olla ilman kännykkää, niin noin kymmenen vuoden päästä ihminen ei voi olla ilman henkilökohtaista agenttiaan.

Peilaan seuraavaksi Ylioppilas Larvannon Pandoraa omiin visioihin:

Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke.

Toimialueina Pandoralla on motivaationhallinta:

Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin.

Jatkuva oppiminen:

Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä.

Henkilökohtainen avustaja:

Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin.

Näistä olen täysin samaa mieltä, mutta sitten tarkentaisin teknologista osuutta:

Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.

Tosiaan uutta ihmeellistä teknologiaa ei välttämättä tarvita, vaan ihmisen asettaminen sovellusten lähtökohdaksi on jo mullistavaa. Yksi laite ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Ubiikkiteknologiat tarjoaa mahdollisuuden rakentaa ihmisen ympärille henkilökohtainen läsnäagenttiverkko, joka sijaitsee siinä laitteessa, joka on kulloinkin sopivin. Esim. liikkuessa ja urheillessa luontevin on jokin kehoon kiinnitettävä tai puettava laite, kuten ranteeseen kiinnitettävä laite tai älylenkkarit. Joskus voi sopivin olla vaikka kaulakoru, jonka kanssa voi kommunikoida käden liikkein. Sisätiloissa agentti voi olla vaikka seinässä, eikä ollenkaan käyttäjän yllä. Älypuhelimen kaltainen laite tulee kuitenkin olemaan se mistä henkilökohtaisen agentin käyttökulttuuri lähtee laajenemaan. Nokian kannattaa siis tällä alueella sijoittaa paukut oikein jo mieluiten nyt.

Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä.

Tämä tottakai ja mielellään valinnaisella vuorovaikutuskanavalla, eli esim. näkövammaiset voivat tehdä saman tiedonhallinnan auditiivisesti tai taktiilisesti.

Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea.

Tämä ja muut tiettyyn toimintaan liittyvä tuki täytyy olla mahdollista toiminnan aikana juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, jotta ne ovat vaivattomia ja tehokkaita.

Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.

Tässä menisin vielä pidemmälle, Pandoran täytyy tarjota täysin käyttäjän yksilölliseen elämään sopivaa tietoa mahdollisimman pienellä vaivalla, eli käyttäjä muovaa jatkuvasti proaktiivisen ja kontekstitietoisen Pandoran avulla laajaa tiedontilaustaan. Tämän päivän blogi, podcast, uutisvirrat RSS-syötteenä on se pohja, mistä voi lähteä henkilökohtaista tietovirtaansa kehittämään. Olennainen lisäys siihen mitä nyt jo on olemassa on käyttäjän kontekstisidonnainen tieto eli Pandora tuntee käyttäjän elämän historian ja tietää kalenterin perusteella, mitä on seuraavina päivinä tai viikkoina tulossa ja etsii näillä perusteilla parhaiten soveltuvan tiedon liittyen opiskeluun, työhön, itsensä kehittämiseen, harrastuksiin, arjen ylläpitoon, talouteen jne.

Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että "miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa" -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin.

Tässäkin menisin jo askeleen pidemmälle. Pandoran käyttö pitäisi mahdollistaa yhteisöllisyyden kaikessa mitassaan eli jatkuvan tietoisuuden ja yhteyden valittuihin sosiaalisiin kontakteihin. Kaikki mitä he elämässään kohtaavat ja oppivat tulee sopivasti analysoituna ja koottuna Pandoran läpi. Tässä lähdetään lähestymään Star trekin Borgeja verkottuneen kanssaelämisen osalta. Sosiaaliset suhteet toimivat tuntosarvina verkottuneeseen yhteiskuntaan, kaikki mitä kaverit tietävät tiedän minäkin.

Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä.

Tällä kehityksellä lähdetään lähestymään virtuaalimaailmoita eli maksimoidaan yhteys verkkoon. Aina kun kognitiivinen kapasiteetti antaa tilaa niin silloinen vaihdetaan reaalimaailmasta osittain tai kokonaan virtuaaliseen tilaan, jossa voidaan käsitellä juuri sitä tietoa, joka on tällä hetkellä mieluisinta. Tässä voidaan alkaa miettiä miten erotellaan tällainen henkilökohtainen avustava teknologia määrityksissä esim. matrixxin vastikään uutisoimasta vahvistetusta todellisuudesta.

Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.

Pandoran rooli on toimia verkkovoiman/kansalaisdemokratian solmukohtina tai kansalaisten edustajina formalisoiden vuorovaikutuksen. Tällä saralla visiot menevät tosiaan helposti huikeiksi. Ongelmakohtiakin on kyllä monia, kuten väärinkäytösten estäminen (verkkovoiman lipsahtaminen moraalittomaan toimintaan).

Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.

Minä näen Pandoran ja ideaalin henkilökohtaisen älykkään agentin synonyymeina eikä niissä mitään hulluutta ole. Itseasiassa, jos joku löytää tällaisen vision kumoavan argumentin niin voin tarjota enemmän kuin kahvit. Tehokkuus on just se juttu, kenenkään ei tarvitse tällaista suunnitella, jos se on tehokkain tapa, niin se syntyy ja jää käyttöön.

Hänellä, joka tällaiseen tietoteknologian kehitykseen ei usko, on luultavasti vastaväitteenä se, että eihän tuo ole luonnollista tai että mihinkä ihmistä tuossa enää tarvitaan. Suosittelen, että lähtee miettimään asiaa ihmisen ja teknologian suhteesta käsin. Ihminen yrittää olla aina entistä viisaampi, voimakkaampi ja pystyvämpi. Ihmisellä on kuitenkin merkittäviä heikkouksia tiedonkäsittelysysteeminä ja avustava tietoteknologia on heikkoudet huomioiden enemmän kuin luonnollinen pelastus. Me ei olla kovin tietäviä, ympäristössämme on lukemattomasti tietoa, jota me ei kyetä hallitsemaan tai ottamaan vastaan. Teknologian tiedonhallinnalle ei ole rajoja. Me unohdamme asioita, et muista tätä numerosarjaa(680312942512) enää huomenna ilman merkittävää kognitiivista työtä. Teknologia muistaa moninkerroin enemmän ja täydellisellä varmuudella. Me ei opita tietotaitoja samantien vaan se vaatii harjoitusta. Teknologia oppii samantien. Me ei osata käyttäytyä rationaalisesti, koska emootiot ohjaavat meitä. Teknologiaa ei tunteet vaivaa ja se on siksi ylivertainen suorittaja. Meitä ei tärkeät asiat välttämättä kiinnosta. Teknologia ei lopulta teekkään mitään muuta kuin sitä mikä tiedetään tärkeimmäksi ja parhaimmaksi asiaksi (jos ei ole turhanpäiväisistä asioista kiinnostuneen henkilön agentti).