Blogit on jonkun määritelmän mukaan henkilökohtaista julkaisemista. Määritelmä on aika  hyvin kohdallaan. Blogien tulevaisuudesta ja vaikutuksesta on kohistu paljon ja ihan aiheesta. Tänä päivänä ne ovat monen mielestä buumi internetissä, joka menee kohta ohi ja palataan taas päiväjärjestykseen, jossa ammattilaismedia hoitaa ajankohtaisten asioiden viestinnän kansalaisille alusta loppuun. Toiset piirtelevät uhkakuvia, joissa media ajautuu kriisiin, koska jokainen kirjoitustaitoinen bloggaa (tai puhetaitoinen tekee podcastingia) ja ammattijournalistien tuotoksille ei enää löydy maksavaa yleisöä. Joka tapauksessa viestintä ja media on murroksessa henkilökohtaisen julkaisemisen ollessa erittäin helppoa ja halpaa, sekä näppärä keino saada huomiota.

Blogit näyttäisivät olevan vasta alkusoittoa, jos tutustuu esimerkiksi siihen, mitä on visioinut amerikkalainen professori Steve Mann. Hän on kehittänyt glogin, mikä tarkoittaa henkilökohtaista "elämän" tallentamista. Helpoiten tätä voisi tehdä silmälaseilla, joissa oleva kamera tallentaa kaiken mitä ihminen näkee. Uusimman Tiede-lehden (1/2006) jutussa Rillipäillä hyvät näkymät sivutaan Mannin ajatuksia.

Glogi kuulostaa hyvältä lisältä blogiin, ei tartte kaikkea elämäänsä kuuluvaa kirjoittaa, kunhan vaan laitta rillit päähän ja näkymää tallentuu sekä vielä teknologian mahdollistaessa, vaikka samalla heilauttaa video nettiin. Vähän sama kuin perinteinen webcamera, joka vain kuvaa yhtä huonetta, mutta paljon elävämpi ja mielenkiintoisempi. Eli hyvä lisä bloggaajalle, vai ehkäpä jotain scifimpää, joka mullistaa henkilökohtaisen julkaisemisen kentän?

Alla seuraa glogien scifijuttumainen kehityskulku, kommentoikaa missä menee pieleen ja mikä unohtuu välistä:

Ensimmäisenä bloggaajat aloittavat glogin pitämisen. Nuori nörtti opiskelijapoika on väsännyt omin käsin glogivälineet, eli videokameran silmälaseissa ja nopean yhteyden videon netissä julkaisemiseen. Poika kuvaa päivällä koulussa oppituntia ja lounastaukoa, ja sitten kotimatkan. Liittää videon mukaan sitten kommenttina vaikka ääntä, tekstiä ja linkkejä. Eipä juuri ketään kiinnosta. Poika siirtyy tuijottelemaan nätimpien koulutovereiden mielenkiintoisimpia paikkoja. Sitten alkaa jo muutamia vakiovierailijoita nettisivuilla pyöriä. Gloggaus alkaa levitä, kun välineet on järkevillä kustannuksilla saatavilla. Ja homman mielekkyys valkenee pojan nettikavereille. Sitten alkaa lumipallo pyöriä ja hymypoika 2:sen käsikirjoitus rullata: joku tirkistelee kaupungilla, joku kuvaa bileissä ilakointia, joku perhe-elämää, joku on matkoilla, joku superextreme duudsoni on koko ajan vaaranpaikassa, joku näyttää makuuhuoneen intiimit tapahtumat ja jne. Sitten mennään vaiheeseen kaksi. Kaikki eivät itse jaksa kotoa liikahtaa ja haluavat silti kokea uutta ja erilaista. Se onnistuu, kun liitytään vaan jonkun mielenkiintoisemman kaverin takaraivoon ja katsotaan mitä tänään tuleman pitää. Eli uskaliaimmista syntyy ryhmä, joka tarjoaa sohvaperunoille uuden ajan tosi-tv:tä. Valitse tuhansista gloggaajista se jonka elämä on mielenkiintoisinta ja sopivan tapahtumarikasta omaan makuusi. Gloggaajat ovat ammattilaisia ja hankkivat mainostamalla tai glogin pääsymaksuilla elantonsa. Yleisö lähettää reaaliajassa ehdotusta, että tee nyt tuota tai tätä. Varasta kaupasta, yritä iskeä tuo nainen, hyppää sillalta, bongaa julkkis jne. Tästähän ei enää viihde parane, katsoja valitsee ihanteellisimman samaistumisen kohteen ja voi vaikuttaa siihen mitä haluaa tapahtuvan, turvassa anonyymina ja lähetys on todempaa kuin mikään tosi-tv ikinä.

Kaikki perustuu kolmeen kohtaan: helppo kuvaus(kamera silmälaseissa), reaaliaikainen tai lähes reaaliaikainen lähetys(langaton tiedonsiirto) ja huomaamattomuus(riittävän pieni kamera). Jos ei ole sellaista kameraa, joka olisi huomaamaton niin homma kaatuu välittömästi, jos taas sellainen kamera osataan valmistaa, niin äskeinen skenaario on vielä pientä. Katsotaan miten käy, näihin aiheisiin palaan tässä henkilökohtainen julkaiseminen-kategoriassa.