Vaaleihin, äänestykseen ja demokratiaan liittyvä eli ajankohtainen aihe. "Kun kansa käyttää valtaa, niin kuka sitä käyttää" Juho-Pekka Rantala siteerasi Paavo Haavikkoa  Ylen vaalitentissä 4.1 Heidi Hautalaa tentatessaan. Tämähän on demokratian sekä yhteiskunnan peruskysymyksiä. Kuka itse asiassa päättääkään asioista?

Kun äänestetään, tehdään päätöksiä tai vaikutetaan, niin ajetaanko omia vai yhteisiä etuja ja mistä syistä. On erittäin monimutkaista ja monisyistä keskiverron kansalaisen ja maallikon edes pysyä perässä päätöksenteossa, saati sitten olla niin perehtynyt, että pystyisi itse vaikuttamaan. Tätä haittaa myös varsin syvällinen päätöksenteon motiivien läpinäkymättömyys, eihän kukaan meistä voi olla varma edes presidenttiehdokkaiden oikeista motiiveista, vaikka heitä haastateltaisiin, tentattaisiin tai ruodittaisiin niinkin paljon kuin näin vaalien alla tehdään. Joku haluaa pois EU:sta, joku liittyä Natoon, mutta tietääkö muu kuin lähipiiri, mitkä ovat perimmäiset syyt näihin tai muihin kantoihin. Ovatko ne kansalle parasta, jollekin joukolle parasta, itselle parasta rahallisesti tai vallallisesti, vai mitä?

Kansalaisdemokratiaa olisi, jos kansa käyttäisi valtaa. Nykyään valtaa käytetään äänestämällä noin kerran vuodessa vaaleissa. Asioita, joiden päätöksentekoon kansalainen saattaisi haluta osallistua olisi satoja, tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia vuodessa. Kansallisia, alueellisia tai paikallisia asioita liittyen asumiseen, veroihin, koulutukseen, lastenhoitoon, terveyteen, työelämään, rakentamiseen, yrittämiseen jne. Ei siis kansalaisen halu ja mahdollisuudet vaikuttaa ihan lähimainkaan kohtaa. Kenellekään ei tietysti ole resursseja näissä kaikissa asioissa päätösvaltaa käyttää, ei vaikka olisi ammattipoliitikko.

Lähitulevaisuus, meidän maailma:

Kansalaisjärjestöt ja kansalaiset vaativat kansalaisille lisää valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Kansalaisdemokratian lisäämiseksi perustetaan läpinäkyviä päätöksentekomalleja, jotka löytävät ehdotuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Nämä mallit automatisoidaan ja varustetaan tekoälyllä. Syntyy päätöksentekoagentteja, jotka ovat autonomisia tietojärjestelmiä ja toimivat läpinäkyvin säännöin ja perustein. Kansalaiset luovuttavat oman äänivallan haluamalleen agentille, jotka käyttävät valtaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kansalaiset pystyvät näkemään täydellisesti perusteet, joilla oma agentti toimii. Pystyvät vaihtamaan omaa valtuutettua agenttiaan sekä ehdottamaan agentille kehityssuuntia. Agenttien toiminta kansanedustajina virallistetaan. Ihmis-kansanedustajat ja kone-kansanedustajat toimivat rinnakkain. Ihmis-edustajien suosio laskee, koska heillä on vastassaan kone-edustajat, joiden äärirehellisyyteen he eivät pysty vastaamaan. Vallankäyttö siirtyy agenttien toiminnan muokkaamiseen, johon kaikilla kyseisen agentin valinneilla on oikeus. Agentit neuvottelevat keskenään verkottuneena ja tekevät yhteiskunnan päätökset viiveettä. Agentit säätävät lait ja toimivat siis älykkäinä reaaliaikaisina lakeina, jotka ovat sopeutuneet ihmisten lakeihin mukautumisnopeuteen. Jostain näkökulmasta tämä olisi perinteinen koneiden hallitsema yhteiskunta, mutta toiminta on kuitenkin läpinäkyvää ja ihmisten kontrollissa. Päästään mahdollisesti epärehellisistä vallankäyttäjistä ja saadaan edustaja, josta on aina haaveiltu. Onnistuuko vai mihin kaatuu? Pitääkö päättäjällä olla omat inhimilliset tunteet vai riittääkö, että kansalaiset hoitavat tunnepuolen ja antavat valtuutettujen koneiden päättää?

Perinteinen juoni: ihmis-kansanedustaja inhimillisin tuntein taistelee politiikan keinoin vastustajanaan kone-edustaja ja koneen lobbarit.

Vaihtoehtoinen juoni: Kansalainen tai pieni kansalaisjärjestö kehittää kone-edustajan yhteiskunnallisen osaamisen huippuunsa vastustajanaan konservatiiviset inhimillisen päätöksenteon puolustajat.