Isoin tekijä, miksi agentteja ei vielä näy missään on tiedon sisällön pimittäminen webiltä. Webissä alkaa olla kaikki mahdollinen ihmisen tarvitsema tieto vapaasti käytettävissä. Siinä miten tämän tiedon saa tarvittaessa käyttöön nopeasti ja sopivassa muodossa on vielä toivomisen varaa uskomattoman paljon. Kyllähän vaikka suomalaisten keskuudessa poikkeuksellisen suositusta googlesta saa sopivalla hakusanalla irti tarvittavan tiedon useinkin samantien, mutta onko tämä oikeasti hyvin vai vain hyvin suhteutettuna siihen mitä normaali webin käyttäjä uskaltaa kuvitella. Jälkimmäistä tulen tässä esittämään.

Ihminen ei ole kokenut tärkeäksi kertoa webille, että mitä tietoa sen läpi käsittelee. Tietoa on miljardeilla sivuilla ja niiltä haetaan tietoa miljardeja kertoja päivässä. Web säilöö ja jakelee tietoa, josta se ei ymmärrä kirjaimellisesti mitään. Pääasiassa erilaisia merkkejä peräkkäin, jotka web osaa esittää eri väreissä ja eri koossa, mutta jos pitäisi ymmärtää edes yksi asia sivun sisällöstä niin ei onnistu. Web saisi käyttöönsä jo monenmoiseen tiedonkäsittelyyn taipuvan tekoälyn, vaikka oikeasti ymmärtävästä tai ajattelevasta tekoälystä ei kannata vielä uneksiakaan, tai ehkä vähän uneksia, mutta se on toinen aihe sitten.

Sisältö tai hienommin semantiikka on taikasana mitä ajan takaa. Semanttinen web tulee mullistamaan koko internetin tiedonhaun melko täysin. Semanttinen web tarkoittaa sitä, että ennen pelkästään ihmisen ymmärtämä tieto on myös webin itsensä ymmärtämässä muodossa. Tämän jälkeen ei tarvita nykyisen kaltaisia hakukoneita ja tiedonhaku muuttuu kokonaisuudessaan tiedon etsinnästä kysymyksen muotoiluksi. Jos nyt kaipaat spesifiä tietoa, niin sinun pitää muodostaa sopiva hakulause hakukoneessa, selata kymmeniä tai satoja sivuja ja klikkailla siellä täällä, lukea, palata, hakea toisaalta, lukea, soveltaa tietoa, tehdä uusi haku, ymmärtää kummallisen sivun logiikkaa ja ehkä löydät tiedon. Tieto on ehkä oikea ja ehkä jopa puutteeton. Sinulla on varma tunne, että parempaa tietoa on jossain muualla, jos sitä jaksaisi kaivaa ja olisi aikaa kaivaa, mutta tähän on tyydyttävä.

Semanttisen webin kanssa riittää, että osaat muotoilla yhden kysymyksen oikein tai vähän myöhemmin riittää, jos sinulla on käytettävissä tiedonhakuagentti, joka ymmärtää aikeesi vaikka et kysymystä osaisikaan kunnolla muotoilla. Kysymyksen kysyttyäsi sinulla on käytettävissä paras vapaasti saatavissa oleva tieto kokonaisuudessaan sekä varmuus siitä, että parempaa tietoa et pysty saamaan, vaikka siihen resursseja käyttäisitkin. Tämä kaikki mahdollistuu pelkästään sillä, että web tietää sisältämänsä tiedon semantiikan. Esimerkki 1: Haluat tietää monessako Suomen kaupungissa satoi vettä palloilupelin sarjapelin aikana tiettynä päivänä. Kauanko menee, jos lähdet hakemaan tietoa googlesta nyt. Jos olet pätevä tiedonhakija niin ehkä yksi ilta riittää, ehkä jopa tuntikin. Semanttinen web tietää kaupunkien säät ja pelatut sarjapelit, kysyt vaan virkkeen mittaisen kysymyksen ja vastaus yhdellä napin painalluksella. Jos tieto on webissä niin saat sen, jos vaan kysyt, eikös sen näin pidäkin olla.

Tänä vuonna syntyvät lapset katsovat informaatioteknologian käytön suvereeniteetin 5-vuotiaina saavutettuaan silmät ja suu ymmyrkäisinä, kun selität niille miten ennen haettiin tietoa. Hakusana googleen ja aletaan 10 miljoonasta tuloksesta etsiä silmäillen niitä muutamia, jotka ehkä sisältävät tarvittavan tiedon ja sijaitsevat melko satunnaisesti hakutuloslistauksessa. Helppoa, eikö totta! Lapset eivät voi käsittää mistä puhut, he eivät voi ymmärtää mitä tarkoittaa tilanne, jossa sinulla ei ole tietoa käytettävissä, jos se kerran on ihmiskunnan tiedossa eikä ole salattua.