HS:n maaliskuun Kuukausiliitteessä on artikkeli "Onko se totta", jossa kuvataan valehtelemisen fysiologisia perusteita ja niiden tutkimusta. Useat tutkimukset kertovat, että valehtelemisen voi tunnistaa mikroilmeistä. Mikroilmeet ovat erittäin lyhyitä ja esiintyvät varsinaisten ilmeiden välissä. Alan huippunimen Paul Ekmanin mukaan jopa yhdeksän kymmenestä valehtelijasta saadaan kiinni mikroilmeitä tulkitsemalla. Mikroilmeet paljastavat myös peiteltyjä tunteita tai jopa tunteita, joista ilmeiden omistaja ei ole edes tietoinen.

Alan tutkimus on vasta kehittymässä ja jo nyt koneen voi opettaa tunnistamaan mikroilmeet vaivatta. Ei tarvitse mennä montakaan vuotta, kun jokaisen puhujan puheet voidaan tarkistaa tutkimalla mikroilmeet videolta reaaliaikaisesti ja automaattisesti. Poliitikot jää kiinni liioittelevista vaalilupauksista, valtion päämiehet televisiopuheistaan, yritysjohtajat tulosennusteistaan, epäillyt kuulusteluissa, tyttö/poikaystävät edellisen illan menoistaan noin muutaman tilanteen mainitakseni. Kaikki miljoonat valehtelijat jäävät kiinni miljoonissa sosiaalisissa kontakteissaan päivittäin, mutta se ei vielä riitä, koska myös todenpuhujien puheet voidaan tarkistaa. Jos yrität myydä autoa kolmella tonnilla, mutta ilme kertoo, että kahdella tonnillakin se irtoaa, niin eipä tee mieli lähteä näyttäytymään kaupantekoon. Sama tilanne on oikeastaan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Et halua, että vastapuoli tietää tunteesi ja huomaa heti, jos et ole täysin avoin tunteittesi osalta. Tuskinpa haluat näyttää rakkauttasi, ihastustasi, inhoasi, pelkojasi tai vaikka häpeääsi kaupan kassalle, työnantajallesi, ystävällesi tai oikeastaan kenelläkään ehkä elämänkumppaniasi lukuun ottamatta.

Videokameroita voi alkuun vältellä, mutta ne yleistyvät sellaisella vauhdilla ja pienevät kooltaan, että niitä ei voi välttää eikä löytää kaikkia millään. Ainoa vaihtoehto on silloin estää ilmeiden esiintyminen tai havaitseminen. Voit peittää kasvosi, laittaa botoxia poskiin, välttää sosiaalisia tilanteita tai kirjoittaa Karpelalle, että ajaa läpi lain, joka kieltää ilmeiden tunnistamistekniikan.

Ainut vähänkin järkevä keino taitaa olla sosiaalisten tilanteiden välttäminen. Virtuaalihahmojen mallinnus on jo niin pitkällä, että on mahdollista korvata oma naama kauniimmalla ja korrektisti mikroilveilevällä virtuaalihahmolla. Tämä tapa lähtee yleistymään sieltä päästä missä sosiaalisessa tilanteessa panokset ovat kovimmat: valtioiden päämiesten väliset neuvottelut voisi olla yksi mahdollinen tilanne. Jos vaikka maailman johtavan valtion päämies neuvottelee terroristivaltion ydinasekehittelystä niin ei ole edullista, että ilmeet paljastaa mitä oikeasti tuntee.

Joidenkin vuosien päästä kaikki sosiaaliset tilanteet on käytävä virtuaalisten edustajien välityksellä, jotta voidaan säilyttää valkoisten valheiden ja totuuden kertomattajättämisen tuomat edut. Ehkä sitten suljetusti kotona voidaan perheelle kasvoja vähän näyttää, paitsi ei tietysti lapsille, koska auktoriteetti menee hyvin nopeasti, kun lapsi huomaa, että mitä isä oikeasti tarkoittaa sanoessaan ”selkääsi saat, jos ei nyt tuo lopu”, ”harkitaan sitä karkkipussin ostoa sitten ensi kerralla” tai ”sehän menee jo hyvin, vielä vaan harjoittelua niin sinusta tulee mestari”.