Blogeista ei taida olla vieläkään suomenkielistä tutkimusta tai kirjallisuutta? Ei tiedetä miten ihmeessä neule/käsityöblogit hallitsevat isoa osaa blogistanista, miten postausfrekvenssi vaikuttaa lukijamääriin, mitä voidaan odottaa blogistanin kehitykseltä, mitä eroa suomalaisilla blogeilla ja ulkomaisilla jne. Lukemattomia mieltä kutkuttavia vastaamattomia kysymyksiä jo pelkästään kansalaisten bloggauksen parista, vielä paljon enemmän, jos otetaan mukaan blogien merkitys yrityksille ja muille toimijoille. Tieteelliseltä kantilta löytyy jotain sekä graduja(ks. edellisen linkin kommentti) ja muita tutkielmia tulossa varmasti paljon, mutta missä kansantajuinen kirjallisuus?

Yleisesti blogien nousu tavallisen tallaajan tietoisuuteen ja käyttöön on jännittävää pohdittavaa. Mistä syistä blogeja ei keksitty jo viime vuosituhannella, vaadittava tekniikkahan on ollut jo www:n syntymisen jälkeen saatavissa. Luultavasti vaaditaan tietty massa potentiaalisia blogien lukijoita ennen kuin kukaan viitsii mitään nettiin kirjoittaa. Mutta millainen jakauma vakiintuu seuraavina vuosina blogien sisällölle. Käsitöitä, uutisia, päiväkirjaa, fiktiivistä tarinaa, tiedottamista, lobbausta, mitä muuta? ja missä suhteessa?

Nyt näyttäisi olevan kovassa nosteessa ainakin tirkistelyn nälkään ravintoa tarjoavat arkielämän tallentamiset ja huomiot jostain omaperäiseltä yhteiskunnan näköalapaikalta. Esimerkiksi taksin kuljettajien työn kuvaukset. Blogilistan luetuimmat : 3. Elämää ratin takana, 10. Taksitar, 23. Nainen ratissa. Joku mystinen vetovoima noissakin on, samasta asiasta kyllähän lopulta on kyse kuin Salkkareissa ja vastaavissa, tirkistellään aivot narikassa muiden (oikeiden tai kuviteltujen) kanssaihmisten arkea.

Mutta tarjoaako blogit tähän jotain uutta? Ehkäpä, nimittäin anonyymiuden. Taksikuskit voivat kertoa havaintojaan, koska he kirjoittavat ainakin melko kattavan nimettömyyden suojista, eivätkä tiedä asiakkaittensa nimiä, joten yksityisyyden suoja ei juurikaan rikkoudu. Sama homma on ihmissuhderaportoijien suhteen. Blogilistan luetuimmat: 7. Pettäjän kotona ja 9. Pari suhdetta kertovat ihmissuhdearjestaan pettäjän näkökulmasta. Hekään eivät helpolla paljastu, koska eivät kerro nimiään tai tunnistettavia tietoja. Ketkä bongaavat seuraavana helpon korkean sijoituksen blogistanin luetuimpien blogien joukosta ja alkavat blogata omaperäisestä arjestaan? Ne joilla herkullisinta kerrottavaa ovat ikävä kyllä vaitiolovelvollisia: poliisit-> rikosten selvittelyn arki, lääkärit-> teho-osaston kuulumiset, juristit-> oikeussalin oikeat tapahtumat, psykologit-> päivän värikkäimmät henkiset ongelmat. Sitten on paljon heitä, joilla on yksityistä tietoa, mutta eivät ole ihan ankarimman vaitiolovelvollisuuden piirissä: Kaikki kauppiaat-> miten vedätettiin asunnon tai auton ostajaa, vartijat->ketä liikkuu yöllä ostarin kulmilla, papit->hengelliset aistimukset. Sitten löytyy hämärämmän sektorin työläiset: prostituoidut->pokien pervot toiveet, varkaat->tällä viikolla pöllityt autot tai moottoripyöräjengiläinen-> Harlikan rassaus ja sinkoiskut. Näissähän on vaan mielikuvitus ja ammatti rajana, toisaalta ei kaiken tarvitse olla työarkea, mikä tahansa omaperäinen tai tavallisuudesta poikkeava elämäntilanne tai näkökulma riittää: Kodittoman arki via Matrixx.

Oma suosikki voisi kuitenkin olla valtionpäämiehen neuvonantajan blogi pomonsa salatusta arjesta, vaikka Bushin tai Halosen. Ne olisi ikävä kyllä helposti tunnistettavissa, eivätkä kovin pitkään eläisi. Paitsi ehkä Bushista paljastelevaa blogia pidettäisiin fiktiivisenä, koska eihän kukaan voi ottaa todesta tarinaa miehestä, joka uskoo olevansa Jumalan sanansaattaja ja johtaa supervaltaa.