Tuija Tuhat Sanaa odottelee kylmäkauppojen tuloa:

Jos tuotteissa olisi kaukoluettava hintakoodimerkintä (esimerkiksi RFID-koodi), ostokset voisi noutaa ja maksaa omia aikojaan ihan samoin kuin kylmäasemilta tankataan bensaa.

Kirjoituksen kommenteissa pohditaan RFID-tagien toimivuutta, kustannuksia ja luotettavuutta. Joista löytyy tosiaan monta kysymysmerkkiä, koska RFID-tageja ei vielä käytetä yleisesti ja kelpoisuutta käytännön elämään ei ole vielä todennettu. Kylmäkauppaa ja sitä myötä kassahenkilöiden vapauttamista robotin hommista on visioitu jo pitkään ja siinä olisikin potentiaalia säästää kustannuksia huomattavasti. Laajennan Tuijan pohdintaa hieman, koska olin sitä jo aiemmin vähän eri näkökulmista työstänyt.

Kylmäkauppahan olisi kaupoille erinomainen kustannussäästö edellyttäen, että RFID-tagien toimivuus ja hinta olisi mielekkäässä suhteessa. Kaupat saisivat vähennettyä automarketia kohti varmaankin jopa toistakymmentä kassatyöntekijää ja RFID-tagien kanssa pelaamiseen riittäisi ehkäpä pari työntekijää. Mitäs tämä tarkoittaisi kuluttajan kannalta? Lisää tympeää hommaa tietysti. Sen lisäksi, että kävelet kilometrin tai pari automarketissa ja vaivaat päätäsi muistelemalla mikä on milläkin hyllyrivillä, mikä kymmenistä tuotevaihtoehdoista hinta/laatu-suhteeltaan paras, niin vielä itse pitäisi viedä tuotteet jonkun lukijan läpi ja tarkastaa, etten nyt ole varastamassa mitään, aaargh! En ole itse varmastikaan pahimpia tuotteiden ominaisuuksien tarkkailijoita, mutta kyllä sitä aika monta laskutehtävää ja vertailua tulee suoritettua päivittäisen ostoksien kanssa. Kilohintavertaus, vähintään sokerin, suolan, kuitujen ja kalorien määrän vertaus, paljousalennuksen arvo jne.

Voisin maksaa paljon siitä, että kotona päättäisin ravitsemusterapeuttiagentin (ks. agentti-kategorian kirjoitukset) opastuksella, mitä haluaisin tulevina päivinä syödä ja tarvittavat raaka-aineet ilmestyisivät jääkaappiin. Vuositasolla säästyisin kymmeniltä tunneilta marketissa haahuilulta ja epämiellyttäviltä muisti- ja ongelmaratkaisutehtäviltä, jotka kuuluisi koneelle eikä minulle. Tämä rasittaa ja ärsyttää ns. normaalia kuluttajaa, mutta sitten nämä seikat muuttuvat oikeiksi ongelmiksi, kun kyseessä on esim. ikääntynyt, vammainen tai henkilö, jolla on erityistarpeita tai rajoitteita. Heille automarketin palvelut saattavat olla saavuttamattomissa, jos itse pitää tehdä yhä enemmän.

Mika Pantzar on erittäin ansioituneesti visioinut arjen, kuluttamisen ja teknologian suhteista. Heinäkuussa hän kirjoitti HS:ssa(€) (toivottavasti linkki toimii, ei testattu) tämän asian yhteiskunnallisista puolista. On energiankulutuksen kannalta järjetöntä kuljettaa kulutustavarat rekoilla kaupungin laitamille automarketiin, jonne kuluttajat sitten yksitellen ajelevat henkilöautoilla niitä hakemaan. Ongelmaan on visioitu kai putkiakin, joita pitkin tavarat liikkuisivat suoraan asuinalueille.

Kun mietitään päivittäistarvikkeiden kuluttamista ja jakelua niin näkisin, että yksi hyvä malli voisi olla vastaava kuin ehdotin käytetyiden tavaroiden kohdalle. Jokaiselle asuinalueelle oma varasto, jonne voi tilata sähköisesti helppokäyttöisestä katalogista päivittäistavaroita. Kauppias toimittaa tilatut tavarat yhdessä paketissa varastoon, josta asiakas käy ne hakemassa. Paketissa RFID-tunniste ja varastoon kulku sekä poistuminen tapahtuu henkilöllisyys automaattisesti tunnistettuna, joten varasto voisi "kylmä" kylmäkaupan tavoin ja väärinkäytökset helposti estettävissä. Tilaus maksetaan sähköisesti ja kauppiaan kanssa voidaan tehdä vuosisopimukset peruspäivittäistavaroiden toimittamisesta. Jos tykkää älyjääkaapista, niin toki senkin voi valjastaa tilauksen tekemiseen ja sitten riittää viesti jääkaapilta kännyyn, että "muistappa hakea päivittäistavarat varastolta työmatkallasi". Kotiinkuljetus järjestetään lisämaksusta henkilöille, jotka eivät kykene varastolta tilaustaan hakemaan. Perinteisten kauppojen määrä vähenee selkeästi ja ne keskittyvät palvelemaan täydentävästi akuuttiin tarpeeseen ja niihin tilanteisiin, joissa tarvitaan ohjausta tai neuvontaa. Koska RFID-tageja tarvitaan varastoissa vain isoihin pakkauksiin, eikä jokaiseen purkkapakettiin niin niiden kustannukset eivät ole merkittävä tekijä käyttöönotossa. Heräteostokset vähenevät, äitien ei tarvitse kuljettaa lapsiaan karkkihyllyjen ohi torjuen lasten ostotoiveita ja ravitsemukseen tulee säännöllisyyttä ja järkevyyttä, kun ruokatalous suunnitellaan etukäteen ja sitä myötä terveellisesti. Kaupoilla voi olla oma sanottavansa, mutta luulisin, että ainakin se kiinnostaa, jos asiakastietojärjestelmässä voisi lukea "Uusi kestotilaus. Perhe Suomalainen sitoutunut tilaamaan vuoden maidot, leivät, kasvikset, hedelmät, jauhot, vessapaperit…".