Näin Ystävänpäivän kunniaksi pohdiskelen hiukan jatkoa aiemmalle liittyen kansanedustajaehdokkaiden ystävällisyyteen. Wikipedia aloittaa artikkelin eduskunnasta: ”Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Tämä edustuksellisuushan tarkoittaa yksinkertaisuudessaan vain sitä, että kansa antaa äänivaltansa edustajilleen käyttöön määräaikaisesti. Tätä tapaa kritisoivat yleensä perustavat kommenttinsa siihen, että edustajia ei välttämättä tarvittaisi, vaan kaikki voisivat äänestää äänestettävistä asioista itse. Edustajissahan on se paha vika, että takuuta äänellesi et saa. Edustaja käyttää äänesi juuri niin kuin haluaa, eikä vastaa vaaleja edeltävistä lupauksistaan yhtään kenelläkään. Suora kansanvaltahan olisi ideaali tilanne, mutta sen toteutuskelpoisuus käytännössä on hyvin hankalaa. Kaikki eivät tunne kaikkia asioita niin hyvin, että eivät olisi helppoa riistaa lobbareille suurimmassa osassa asioita. Populismi nousi kelpo tyyliksi höynäyttää vähemmän perehtyneitä mukaan, vaikka minkämoiseen aloitteeseen. Eikä olisi oikein kohtuullistakaan vaatia peruskansalaista perehtymään sillä tasolla vaikka lainsäädäntöön, että hän osaisi arvioida edes alkeellisesti uuden lain mahdolliset vaikutukset useasta eri näkökulmasta.

Tietoyhteiskunnan kehityksessä on paljon käsitelty kansalaisvaikuttamista ja sen moninaisia muotoja (esim. Mannermaan raportti Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä ja artikkeli raportista blåq). Niissä nettidemokratian visioissa, joita olen nähnyt, on yleensä lähdetty siitä, että kansalainen alkaisi itse suoraan vaikuttamaan ja äänestämään. Näyttäisi vähän siltä, että luotetaan käsiteltävien asioiden pienenevän ja kansalaisten olevan tarpeeksi perehtyneitä ottamaan päätäntävaltaa yhä enemmän omiin käsiinsä sekä käyttämään sitä järkevästi, jos teknologia vaan avustaa.

Lähtökohtaisesti meillä näyttäisi olevan kaksi vaihtoehtoa, joko äänestät itse tai annat äänesi edustajallesi, mutta kannattaisikohan miettiä jonkinlaista välimaastoa. Tässä pari ehdotusta:

 

50/50


Edustajalla on 50% prosenttia edustettaviensa äänivallasta. Edustaja on määritellyt julkisesti oman ideologiansa, mielipiteensä ja ehdotuksensa sekä mahdollisesti puolueensa linjan selkeisiin tietokokonaisuuksiin. Kansalaiset ovat eduskuntavaaleissa antaneet äänensä ehdokkaalle ja ehdokas on luvannut antaa niistä puoleen hallintaoikeuden takaisin äänestäjälle. Edustaja pitää verkossa omaa interaktiivista blogia/foorumia/wikia/jotain vastaavaa, jossa kertoo em. tietokokonaisuuksista ja tekemisistään kansanedustajana mahdollisimman tarkasti ja alistaa tulevat kansanedustajan työhön liittyvät päätöksentekotilanteet läpinäkyvään verkkoäänestykseen omille edustettavilleen. Esimerkiksi lakiehdotuksen ollessa tulossa edustaja avaisi äänestyksen omille edustettavilleen ja sieltä tulisi tulos 50% JAA, 20% EI, 30% POISSA, tämän jälkeen edustajalla olisi äänivaltaa muuttaa äänestyksen tulosta 50%:lla oikeassa äänestyksessä. Edustaja voisi siis aina tehdä omat päätöksensä, mutta sekä hän itse, että edustettavansa tietäisivät onko edustaja vetänyt omaa linjaansa vai yrittänyt mukailla edustettaviaan. Kaikki yhteydenpito edustajan ja edustettavien/muiden kansalaisten kanssa ennen ja jälkeen äänestysten olisi tietysti avoimesti verkossa.

Väliedustajat


Kaikki tiettyä edustajaa kannattavat 90-9-1 jaon aktiivipään bloggarit/wikisijät/muut nettiaktiivit(tässä väliedustajat) ovat muodostaneet nettiolemuksistaan verkon sisäisen verkon, joka julkisesti kannattaa omaa ehdokastaan. Kansalaiset, jotka eivät tiedä ketä äänestää ovat ruksineet vaaleissa yhteisöllisen äänestyksen vaihtoehdon, jossa ei anneta ääntä edustajalle vaan sähköiselle yhteisölle, joka on lähinnä sydäntä. Nämä epäröivät kansalaiset käyttävät valtion määrittelemää web 2.0-härpäkettä (viesti USA:n riskirahoittajille: ideaa saa käyttää CC-nimi mainittava lisenssillä), joka mittaa kansalaisen mieltymyksiä ja maailmankuvaa sen mukaan mitä hän verkossa haluaa itsestään maailmalle kertoa, eli esim. mitä syötteitä hän tilaa, kenenkä blogia kommentoi tai mitä ja miten hän netissä täggää. Kansalaisen ääni päätyy pieniksi pisaroiksi jakaantuneena väliedustajille, joidenka tuottamaa/moderoimaa/koordinoimaa sisältöä kansalainen eniten kuluttaa tai muuten osoittaa läheistä liityntäänsä. Esimerkiksi, jos minä en tietäisi ketä äänestää, niin valitsisin yhteisöllisen äänestyksen ja minun ääneni jakaantuisi väliedustajille vaikkapa Matkalla-Marjutille(del.ici.ous-linkeistä) ja Schizo-Jannelle, Matrixx-Hintikalle sekä Heikot signaalit –Elinalle(blogi-kommentoinnista). Nämä väliedustajat sitten välittäisivät ääneni osat ennaltailmoitetulle ehdokkaalle. Tällaista tyyliähän orastelee jo avoin elämä.

Mutta ennen kuin nämä edustuksellisuusmuodot astuvat voimaan, voit etsiä ehdokkaita perinteisin keinoin. Hyvää ystävänpäivää!