Tule, vaisuudessa on tämän kirjoituksen myötä pieni pilkahdus elämästä. Työkuviot ovat muuttuneet ja aikaa saattaisi olla enemmän myös tule, vaisuudelle. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan.

Asia oli siis se, että nyt näyttäisi olevan aika alkaa hypettämään mikromaksujen (tai oikeastaan niiden funktiota toteuttavien) ratkaisujen ilmaantumisesta. Matti linkittää tauolta palanneessa Mediablogissaan kolumniin jossa käydään läpi web 2.0 startupin nimeltä Kachingle ideaa. En kaivellut ihan tarkkaan, mistä on kyse juuri tässä startupissa (lisätietoa voi olla hankala saada, koska homma niin alussa), mutta useammat pullakahvit voin lyödä vetoa, että Kachinglen hengenheimolaisia tulee lisää ja lumipalloefekti alkaa tosissaan vielä tänä vuonna.

Kirjoittelin mikromaksuista ja villistä ideasta, jota kutsuin nimellä tietovaluutta aiemmin täällä. Tässä vielä rautalankaversio mistä on kyse. Webissä on sellainen ongelma, että sisältöä on vaikka minkälaista (tekstiä, ääntä, kuvaa jne.), mutta siitä on tosi hankala yksittäisen kuluttajan maksaa. Koska kyseessä on informaatio ja web, niin ko. informaatio on käyttäjän käytettävissä samalla hetkellä, kun hän saa pääsyn ko. informaatioon. Käyttäjä ei tiedä minkäarvoista informaatio on hänelle ennenkuin hän on ko. informaatiota "kuluttanut". Mm. näistä syistä informaation käyttäjä ei halua maksaa informaatiosta etu- eikä jälkikäteen. Etukäteen hän ei tiedä, että mitä hän informaatiosta haluaisi maksaa ja jälkikäteen hän ei halua enää maksaa, koska maalaisjärjellä ei ole mitään "korvattavaa", koska eihän informaation myyjä mitään menettänyt siitä, että informaatioaansa myönsi pääsyn. Tähän kun lisätään se, että internetissä informaatiosta maksaminen on tänä päivänä helpointa siten, että kirjaudut verkkopankkiin ja siirrät rahaa informaation myyjän tilille (ottamatta edes huomioon kaupantekoon liittyvään lainmukaiseen byrokratiaan, käyttöehdot, verot jne). Tämähän on tietysti järjetöntä, että jos haluaisit blogikirjoituksesta maksaa, niin se tarkoittaisi, että itse tuotteen kuluttamiseen menisi minuutti ja siitä maksamiseen parhaimmassakin tapauksessa moninkertainen määrä minuutteja.

Mikromaksamiseen on kaavailtu monenlaisia systeemejä, joista ehkä parhaimpia ovat sellaiset, joissa selaimeen on integroitu lisäosa, josta yhdellä tai muutamalla painalluksella käyttäjä saisi siirrettyä mikromaksun informaation myyjälle. Tämä edellyttäisi, että palveluun siirrettäisiin rahaa etukäteen vastaavasti kuin esim. uhkapelipalveluissa tehdään. Mikromaksupalvelut eivät kuitenkaan ole ainakaan vielä yleistyneet (en tiedä suoralta kädeltä mainita yhtään).

Mikromaksamisessa on muutama vakava periaatteellinen ongelma:

A. Oikean rahan liikuttaminen tarkoittaa aina turvallisuutta ja turvallisuus tarkoittaa kustannuksia palveluntarjoajalle sekä monimutkaisuutta transaktioissa. Käyttäjien määrän kanssa lineaarisesti kasvavat kustannukset eivät kuulu web 2.0-maailmaan. Rankasti yksinkertaistaen käyttäjän pitäisi maksaa sentti siitä että hän siirtää sentin. Ei hyvä.

B. Informaatio on aineettomana hyödykkeenä sellainen (ks. lisää non-rival hyödykkeistä esim. Benkler), että se toimii huonosti rahan kanssa yhteen. Jos informaatiota myydään rahaa vastaan, niin se näyttäisi aina johtavan vaikeuksiin (esim. Tekijänoikeusmafia vs. piraatit).

Minusta tämä tarkoittaa sitä, että mikromaksut tai siis se vastine, joka informaatioon pääsystä annetaan pitää olla jotakin muuta kuin rahaa. Tällaiseksi jotain-muuta-kuin-raha -asiaksi ehdotin tietovaluuttaa. Tuo on vaan yksi ehdotus ja varsin kehittymätön. Vaihtoehtoja voi olla monenlaisia, mutta tietyt seikat pitää täyttyä (väittämiä):

1. Informaation tuottaja saa hyötyä siinä suhteessa kuin hänen tuottamaansa informaatiota käytetään tai arvostetaan

2. Vastineen siirtämisen tai todentamisen kulut eivät saa olla merkittävästi enemmän kuin kulut informaation siirtämisessä internetissä

3. Vastine ei ole itsessään rahaa. Raha voi olla välillisesti kytketty vastineeseen, esim. verojen, maksettujen mainosten, palkan tai palkkioiden kautta.

Minulla on vahva tuntuma siitä, että 4. väittämä olisi se, että vastineen informaatiosta tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Kachinglessä on lähdetty tälle linjalle (ainakin siltä vaikuttaisi). Siis, että informaation kuluttamisen (esim. blogien lukemisen) jälkeen käyttäjältä siirtyy rahaa informaation tuottajalle. Palveluun liittyminen on vapaaehtoista, samoja blogeja voi tietysti lukea ilmaiseksikin.

Tarjoaisin siis tämän vuoden web 2.0 hypesanaksi "mikrovastineet" (joku voisi kommentoida mitä olisi englanniksi), eli miten osoitetaan arvostus tehokkaasti informaationtuottajille. Viime aikoina tästä on kirjoittanut myös Haakanan Kari liittyen journalismiin. Blogeja veikkaisin kehityksen kärkeen tällä alalla ja uumoilisi, että Kachinglen vanavedessä tulee, joku vielä oivaltavampi palvelu, joka tulee olemaan 2010 kaikkien web-käyttäjien peruskamaa hoitaen näppärästi arvostuksen osoittamisen blogikirjoituksille. Sitten aavistuksen perässä tulevat web-analyytikot, jotka näkevät, että tällä samalla tavalla voidaan mitata web-sivujen suosiota tarkemmin kuin ennen. Sen jälkeen alkaa myös web-mainonnan alalla löytymään vipinää.