Tuija Tuhat Sanaa heittää mielenkiintoisella tehtävällä, jossa pohditaan väitettä:

lukemiesi blogien kommentoiminen on vähintään yhtä tärkeää blogipersoonasi muodostumiselle kuin se mitä omaan blogiisi kirjoitat

Oivallinen väite ja hyvä tehtävä sitä testaamaan. Kokeillaan. Ubiikkielämässä vilautetaan Sonyn mielenkiintoista Mylo-laitetta:

…Käyttäjät voivat laitteella hallita online-elämäänsä kommunikaation, webin, musiikin, kuvan, videon ja tekstailun saroilla. Käytännössä tämä tarkoittaa surffilankkua, jossa on langaton nettiyhteys ja qwerty-näppäimistö. Kameraa ei ole edes lisälaitteena.
…jatkettua tuotekehitystä toivotaan. Ubiikki ei synny vanhojen keksintöjen suoraviivaisesta yhdistämisestä.

Joo, ja vanhat käyttöliittymän suunnitteluperusteet pitää uudistaa. Tällaista henkilökohtaisen elämänhallintateknologian alueelle tippuvia visioita olen omassa tutkimustyössäni pyöritellyt väsymiseen asti. Mielestäni asia on juuri noin, että vanhaa yhdistelemällä ei tule toimivaa ubiikkia. On mentävä ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen teorioiden pohjimmaisille juurille asti. Perinteisen paradigman mukaan ihminen käskee konetta ja kone tottelee. Ihminen hoitaa ajatustyön ja tietää sekä saa mitä haluaa tai oikeastaan ei saa yhtään enempää kuin osaa haluta. Ubiikin maailman myötä teknologia ottaa itsenäiseltä toimijalta vaikuttavan aseman ja roolin. Kone ennakoi mitä ihminen saattaisi tarvita ja tekee autonomisesti niin paljon kuin mahdollista ennen kuin ihminen ehtii pyytää.

Iso asia mikä muuttuu on henkilökohtaisuus ja personoituminen. Tämän päivän laitteet tulee ns. tehdasasetuksin eli ovat kaikki samanlaisia. Pintaan liittyviä asetuksia (värejä, ääniä, valikoita, navigointia) saa muutettua, mutta oikeasti yksikään ”personal”-etuliitteen omaava tietokone tai älypuhelin ei tiedä käyttäjästä yhtään mitään. Hyvän henkilökohtaisen teknologian pitäisi vähintään tuntea käyttäjän tarpeet, ominaisuudet, rajoitteet, kognitio, terveys, liikuntakäyttäytyminen, elämäntavat, harrastukset, sosiaalinen elämä ja inhimillinen toiminta sekä sen perustelut. Tällainen teknologia ei ole kaupoissa vielä ihan huomenna, mutta sinnepäin mennään. Kone lakkaa olemasta aivoton orja ja siitä tulee ymmärtävä henkilökohtainen avustaja. Lisää visiointia(omalta osaltani) luvassa täällä.

 

Jollain tapaa henkilökohtaisuuden jäljillä on myös Lauri:

Käyttöjärjestelmät, kuten monet muutkin tunnetusti elämää suuremmat asiat herättävät usein runsaasti keskustelua ja kuumia tunteita. Näissä keskusteluissa nousevat monesti esille ns. puristit, joiden mielestä kyseinen asia on aitoa ja oikeaa vain yhdellä tietyllä tavalla tehtynä.

 

Joo, ja teknologian pitää olla omaa. Purismissa on taustalla paljon oman persoonan esilletuomista. Itseään määritellään käyttöjärjestelmän valinnalla samalla tavalla kuin vaatteiden tai kampauksen valinnalla. Iso osa asiaa on myös tottuminen, jos on käyttänyt jotain käyttöjärjestelmää vuosia niin vaihtaminen toiseen vaatii paljon uutta opettelemista ja ennen kaikkea rutkasti resursseja. Tulevaisuudessa kun personointia on mahdollista tehdä enemmän ja sama käyttöjärjestelmä näyttää totaalisen toisenlaiselta kaverin personoimana, niin puristit ovat pulassa. Ketä enää kiinnostaa toisten puristiset omaperäiset asetukset, jos on mahdollista saada juuri itsellensä sopivat.

Marjut pohtii emotionaalista suunnittelua:

Jäin tänään miettimään, että koska suomalaiskansalliselle luonteelle on helpompaa sivuuttaa toisten hilpeys ja wow-efektit, mutta epäkohtiin tartutaan sitäkin hanakammin, olisiko ärhäköissä käyttöliittymissä odottamatonta, toimeenpanevaa voimaa?

Tähän mennessä emotionaalinen suunnittelu on keskittynyt luomaan positiivisia elämyksiä käyttäjälle… Jos siis käyttöliittymän välityksellä voi kuulla, nähdä, ja kohta myös haistaa ja maistaa, niin alkavatko ne pian myös osoittaa mieltä ja mököttää? Jos käyttöliittymä ärähtäisi takaisin tai vaikenisi mielenosoituksellisesti, ryntäisimmekö pelonsekaisen kunnioituksen vallassa oitis korjaamaan erhettämme ja tekemään asiat oikein?


Tähän tarjoaisin henkilökohtaisuutta. Jokaisella meillä on omanlaiset tunteet ja oma tapa reagoida emotionaaliseen vuorovaikuttajaan. Jos käyttöliittymällä ei ole tunneälyä olleskaan niin on vaarallista alkaa esim. änkyröimään tai kuittailemaan. Jos käyttöliittymään voisi asentaa oman psykoanalyysin tulokset käyttäjäprofiiliksi niin saisiko sieltä juuri oikeanlaista emotionaalista palautetta oikeassa tilanteessa? Personointia peliin!