Jatkan Mediablogissa alkanutta keskustelua täällä. Keskustelu lähti liikkeelle aiheesta aikakauslehti ubiikkiyhteiskunnassa. Mikä on kirjoitetun median rooli tulevaisuuden teknologioiden keskellä? Mediablogin Matti Lintulahti on lähtökohtaisesti eri mieltä kuin itse uskaltaisin väittää "printin" merkityksestä. Lainailen jatkossa Matin viimeisintä keskusteluviestiä (kursivoitu).

Olen eri mieltä, koska - tämä on olennainen lähtökohtiemme ero - mediassa kyse ei ytimeltään ole informaation välittämisestä ja vastaanottamisessa (koska emme ole tietokoneita vaan ihmisiä) vaan elämyksen saamisesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (myös uutisissa).

Oman maailmankatsomuksen mukaan meitä eläviä olentoja voidaan itse asiassa tarkastella tietoa käsittelevinä koneina (ks. esim. Timo Airaksisen Ihmiskoneen tulevaisuus), mutta siihen ei tarvitse tässä syventyä. Olen samaa mieltä elämyksellisyydestä ja vuorovaikutuksesta median määrittelynä, mutta ei se sulje pois sitä, että ihmisen ja median suhde on aina tiedon välittämistä ja vastaanottamista. Media on väline ja tässä keskustelussa oli lähtökohtana päästä syvemmälle tämän välineen luonteesta tulevaisuudessa. Jos me ei tarkastella median ja tulevaisuuden teknologioiden suhdetta tiedonvälittymisen tasolla, niin silloin ei voida mitenkään spekuloida median luonnetta tulevaisuudessa. Meille jää vain vanhat mallit ja mielikuvat median luonteesta, joiden oletamme jatkuvan, koska emme näe muutoksen synnyttäjiä tarpeeksi analyyttisesti. Kyse ei ole ihmisen tarpeiden median suhteen tai median funktion muuttumisesta, vaan median muodon välineenä mullistumisesta.

Tässä jokaisella mediakanavalla, niin vanhalla kuin uudella, tulee olemaan omat jatkuvasti muuttuvat roolinsa.

Tähän olisi mielenkiintoista kuulla perustelut. Mikä on se peruste, joka takaa jokaiselle mediakanavalle elinluvan jatkossa. Minusta jokin tietty median muoto tai kanava on käytössä vain ja ainoastaan, jos se on tarkoituksenmukainen ja tehokas verrattuna kilpailijoihin. Tehokkuus on hyvyyttä ja hyvyys tehokkuutta, saattaisi Tiedemies sanoa tähän. Jos joku mediakanava palvelee paremmin ihmisen tarpeita kuin joku toinen, niin se säilyy ja vahvistuu. Jos se ei taas palvele tehokkaasti, niin se kuolee pois tai jää toimimaan marginaaliin, jossa sen ominaisvahvuudet ovat kilpailukykyisiä.

Minun väittämäni oli, että printti ei pysty vastaamaan digitaaliselle tiedonvälitykselle jatkossa. Printillä tarkoitan tässä painettua tekstiä tai kuvaa. Digitaalista paperia (paperimaisen helposti mukana kannettavan/rullattavan/taiteltavan näyttöä) en sanoisi printiksi, koska sillä on samat ominaisuudet kuin tietokoneen näytöllä (pystyy reaaliaikaisesti muuttamaan esittämäänsä tietoa). Tietoverkon saavuttamattomissa printti tulee pysymään ykkösmediana, mutta jos pohditaan ubiikkiyhteiskuntaa, niin se rakentaa ideologiansa kaikkialla läsnä olevaan tietoverkkoon, joten kaikki tietoverkon ulkopuolinen tulee jäämään marginaaliseksi tällä lähtöoletuksella.

Spekuloitaessa journalismin alueella printin ja digitaalisen taistelun lopputulosta tulevaisuudessa, niin jakaisin taistelukentät seuraavasti:

1.      Luettavuus

Printti on symboleja ja kuvia. Tietotekniikka voi esittää symboleja ja kuvia. Olivatpa symbolit tai kuvat mitä tahansa, niin molemmat osapuolet voivat niitä esittää, digitaalinen esittää niitä vielä tällä hetkellä ihmissilmälle epämiellyttävämmin, mutta kehittyy koko ajan.

Pojot niukasti printille.

Suuntaus: digitaalinen kehittyy.

2.      Käytettävyys

Valtaosalla ihmisistä on tottumus käyttää printtiä ja sen liikuteltavuus sekä käsiteltävyys ovat hyviä. Digitaaliset näytöt ovat kömpelömpiä ja vaikeammin siirrettävissä tai mukautettavissa ympäristön olosuhteisiin.

Pojot kirkkaasti printille.

Suuntaus: digitaalinen kehittyy.

3.      Ajantasaisuus

Kaikella medialla on aikaulottuvuus. Kemppinen on päätynyt käsitykseen, että "journalismin ja kirjallisuuden ero on sittenkin selvä. Journalismia on se, mikä menettää kaiken merkityksensä huomenna tai ensi viikolla." Journalistiselle sisällölle on erittäin tärkeä ominaisuus olla tuore. Printattu journalismi vaatii aina enemmän tai vähemmän aikaa, kun se siirtyy painosta lukijalle. Digitaalinen on perillä ihmiselle merkityksettömässä ajassa.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

Suuntaus: Kumpikaan ei olennaisesti kehity.

4.      Fyysinen ulottuvuus

Printti on aina jotain fyysistä ja muuttumatonta. Kirja synnyttää lukijassa tai omistajassa fyysisen olemuksensa vuoksi jotain sellaisia tunteita tai merkityksiä mihin digitaalinen näyttö ei pysty. Tästä lisää esim. Paavonheimon Gradussa, joka tuli vastaan, kun aiheesta googletin. Mutta journalismilla tällaiset fyysiset merkitykset ovat huomattavasti vähäisempiä kuin kirjalla. Sanomalehdet ja aikakauslehdet heitetään yleensä roskiin käytön jälkeen tai, jos ne säilytetään niin se tapahtuu ehkäpä arkistoinnin vuoksi, ei siksi, että niillä olisi alkuperäistarpeen mukaista elämyksellistä merkitystä myöhemmin.

Pojot niukasti printille.

Suuntaus: digitaalinen kehittyy.

5.      Kustannukset ja ympäristöystävällisyys

Printti pystytään tietääkseni kierrättämään aika hyvin, mutta se vaatii aina paino- ja jakelukustannukset sekä tietysti paperin ja musteen. Digitaalinen ei vaadi kuin näytön ja tietoverkon, eikä mitään kertakäyttöistä.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

Suuntaus: digitaalinen kehittyy nopeammin

6.      Saatavuus

Printillä on aina fyysinen ulottuvuus, joten sitä käyttääkseen sen sijainti pitää tietää ja se pitää saada fyysisesti luettavaksi. Et voi pitää kovin montaa printattua paperia mukana. Digitaaliseen tarvitaan vain yksi fyysinen laite, sen saatavuus on riippuvainen verkon toiminnasta. Kaikkea digitaalista voit pitää aina mukana tai muuten saatavilla.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

7.      Monipuolisuus

Printti on aina staattinen ja samalla kertakäyttöinen, siihen ei voi yhdistää mitään muuta kuin ehkä lottonumeroiden kirjaamisen. Digitaaliseen voit liittää samaan fyysiseen käyttöliittymän mitä tahansa elämään liittyvää sisältöä.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

8.      Vuorovaikutus

Printissä on vain yhdensuuntainen tietokanava. Digitaalinen mahdollistaa välittömän vastekanavan reagoida tietoon.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

9.      Tiedon siirrettävyys

Printin tietoa et voi helposti muokata, kopioida, siirtää tai pysyvästi tallentaa. Digitaalisessa nämä kaikki onnistuvat vaivatta.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

Nämä olivat teknisiä tai fyysisempiä taistelukenttiä, jotka ovat kohtalaisen selkeitä ja olleet jo näkyvissä pidemmän aikaa. Tiedon sisältöön liittyviä taistelukenttiä ovat:

10. Tiedon oikeellisuus

Printti on aina yhdestä lähteestä lähtöisin oleva kokonaisuus, joka menee suoraan lukijalle. Lukijan omaksi käsityöksi jää tulkinta ja arviointi tiedon oikeellisuudesta, neutraaliudesta ja lähteen ominaisuuksista. Tuija oli raportoinut Weinbergin sanomisia journalismin päivillä: "Weinberger huomautti, että New York Timesin etusivulla ei kuunaan ole nähty varoituskylttiä, jossa sanottaisi että tämä artikkeli ei välttämättä ole neutraali." Printtiä ei ole mitenkään mahdollista käyttää globaalissa arvioinnissa kohtuullisessa ajassa tai kohtuullisilla kustannuksilla. Digitaalisessa se onnistuu yhteisöllisen toiminnan avulla tietoverkossa helposti. Jatkossa kaikki journalismi voi mennä lukijan määrittelemän tarkastuksen läpi, joka voi olla enemmän tai vähemmän automatisoitu. Tarkastuksessa voidaan käydä läpi kaikki julkaisuun tai julkaisijaan liittyvä aikaisempi tieto ja muodostaa näin optimaalinen oikeellisuuden, neutraalisuuden ja lähteen tarkistus.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

10.  Kontekstualisuus ja yhteisöllisyys

Printti tulee aina yhdeltä monelle. Siihen ei voi liittää mitä kontekstuaalista ajantasaista tietoa muilta osapuolilta. Suviko kirjoittaa hyvin "New York Times -esimerkki on juuri sitä mikä minua tällä hetkellä kiinnostaa. Ajatteleeko yleisö, että verkkouutinen on luotettavampi, kun sitä voi kommentoida ja esittää korjauksia tai vaihtoehtoisia näkökulmia? Nyt esimerkiksi sanomalehdessä tai televisiossa uutiseen luotetaan ajatellen, että kokenut ammattitoimittaja on sen pureskellut valmiiksi. Hänen ja tiedotusvälineensä nauttima auktoriteetti riittää luotettavuuden sinetiksi. Muuttuuko yleinen käsitys tiedon luonteesta jollakin aikajänteellä niin, että alamme nähdä epäluotettavana uutisen, jota ei haluta alistaa yleisen keskustelun punnittavaksi tai jopa yleisön muokattavaksi? Todellakin Aristoteleesta asti johdettu länsimainen tietokäsityksemme menisi siinä prosessissa uusiksi." Digitaalisessa sisällön oheen voidaan liittää kenen tahansa taholta mitä tahansa kontekstuaalista tietoa, linkitystä, keskustelua, lisämateriaalia tai mitä tahansa vain mielikuvitus riittää.

Pojot kirkkaasti digitaaliselle.

Yhteensä: 7 taistelukenttää kirkkaasti digitaaliselle, 1 taistelukenttä kirkkaasti printille ja 2 taistelukenttää niukasti printille. Printti ei kehity suurella osaa kenttiä ollenkaan, eikä yhdelläkään oleellisesti. Digitaalisen kehitykselle ei ole nähtävissä esteitä yhdelläkään kentällä.

Matti Lintulahti jatkoi kommentissaan:

Printin rooli tulee säilymään vahvana pitkään - ja vaikka paperi joskus korvaantuisi sähköisellä musteella, se säilyy silti printtinä, jolle painettu säännöllisesti ilmestyvä journalistisesti tuotettu kokonaisuus voidaan jakaa sen tilaajille/lukijoille/käyttäjille, jonka jälkeen se toisessa kanavassa jatkaa keskustelua tulevaisuudessa varmastikin jollain hyvin kätevällä tavalla. Ei ubiikkiyhteiskuntakaan tule poistamaan ihmisen tarvetta säännöllisin väliajoin tuleviin hetkiin kuten esimerkiksi aikakauslehtiin.

Tästä nostaisin keskusteluun joitain asioita, jotka pitää kyseenalaistaa. Ensimmäiseksi säännöllisyys, miksi ilmestyminen pitää olla säännöllistä. Pitääkö minun seuraavan kymmenet vuodet odottaa aina Suomen kuvalehteä postilaatikkoon perjantaina? Mitä tarvetta tämä palvelee? Miksi minulle ei kelpaisi tuore sisältö, silloin kun se on tehty tai kun siitä keskustellaan, se on esillä jossain asiayhteydessä tai vastaavaa. En minä ainakaan twiikkaa rss-lukijaani (vaikka pystyisinkin) siten, että sinne ilmestyy syötettä vaikkapa tiistaisin ja lauantaisin. Minä ainakin haluan ottaa mediasisältöä vastaan, kun se minun arjen tilanteeseen, mielentilaan ja elämänrytmiin parhaiten sopii, enkä säännöllisesti enkä varsinkaan jonkun muun tahon asettaman säännön mukaisesti.

Toiseksi kokonaisuus, miksi minun täytyy ottaa sisältöä vastaan jonkun muun tahon määrittelemissä kokonaisuuksissa. Tämä kokonaisuushan palvelee vaan julkaisijaa perinteisessä maailmassa: saadaan lukija ostamaan tietty paketti, jossa voidaan myydä jotain mitä lukija ei ehkä haluaisikaan ja saadaan myös liiketoiminnallisesti varmuutta ja jatkuvuutta myyntiin. Musiikkimaailmassahan ollaan ongelmissa sähköisen kaupan kanssa, siksi että ihmiset eivät enää osta koko albumia, vaan pelkästään ne biisit jotka haluavat (monia muitakin ongelmia toki on). Näkisin, että tässä on ihan samasta asiasta kyse, kun digitaalisuus mullistaa välinettä tai tuotetta kuluttajan eduksi niin myyjä on ongelmissa, kun ei pääsekään enää määrittelemään kaupattavaa kokonaisuutta. En siis näe mitään lukijaa/käyttäjää palvelevaa asiaa jakaa sisältöä kokonaisuuksissa. Jos lukija siitä jotain elämyksellisesti hyötyy, niin missään nimessä kaikki eivät halua samaa kokonaisuutta, vaan itse määritellyn kokonaisuuden tai itse valittujen sääntöjen mukaan muodostetun kokonaisuuden. Tässä kohti yhteisölliset kokonaisuuden muodostamiset alkavat saada nostetta.

Journalismille isoin muutos tulee olemaan totuttautuminen siihen, että enää journalistit eivät ole vallassa siitä mitä mediassa käsitellään. Tähän astihan vaikkapa lehden päätoimittaja käyttää suurta valtaa sen avulla mitä julkaistaan, mitä ei ja miten toimitettuna. Tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa media välineenä muuttuu siten, että kaikkien tuottama sisältö on lähtökohtaisesti samassa asemassa. Lukijoiden ei tarvitse tyytyä siihen mitä uutisista tulee tai lehdessä lukee vaan koska kilpailu sisällöntuottamisessa on vapautunut niin jokaisen sisältö on tasan yhtä tärkeää kuin se laadukasta. Nyt iso osa ihmisen maailmankuvasta muodostuu vastaanotetun sisällön kautta, joka tulee ehkä vain muutamasta eri toimituksesta. Jatkossa lehden tai tv-kanavan nimellä ei ole merkitystä vaan sillä miten yksittäin journalistinen tuotos on otettu vastaan kanssaihmisten parissa. Miksi seurata maailman kehittymistä muutaman journalistin filtterin läpi katsoen, kun voit seurata sitä sisältöä, jonka alkuperällä ei ole suurta merkitystä vaan, että se on kulkenut tuhansien tai jopa miljoonien tarkistuksien, muutoksien, kommentointien, näkökulmien, maailmankatsomusten läpi.

Matti:
Näin siis 20-30 vuoden perspektiivillä, jolloin ubiikkiyhteiskunta on jo todellisuutta. Ubiikkiyhteiskunta ei siis tule vielä printtiä tappamaan.

50-100 vuoden kuluttua tilanne voi tietenkin olla toinen, ja - nyt mennään scifin puolelle - saamme kaiken tietomme ja elämyksemme kolmiulotteisessa muodossa suoraan aivoihimme kallonpohjassa olevan langattoman vastaanottimen kautta eikä nykyisenkaltaisia mediakanavia (radiota, televisiota, lehtiä, nettiä…) enää ole, vaan ne ovat sulautuneet toisiinsa. Silloinkin, elämysten tuottajia, journalisteja ja tarvinoiden kertojia edelleen tarvitaan.

Miksihän tällaista yhteiskuntaa muuten kutsuttaisiin?

Voisi olla vaikka Virtuaalimaailma (isolla V:llä, ei mikään WoW vaan se oikea kaiken kattava Virtuaalimaailma)

Olen hyvin samoilla linjoilla siinä, että jossain vaiheessa tieto tulee varmaankin suoraan aivoihin, mutta sitä ennen tapahtuu monta mielenkiintoista muutosta viestinnässä, mediassa ja yhteisöllisessä elämyksellisyydessä. Me ei aivan taatusti tulla jatkamaan lähellekään nykyisenkaltaisella medialla 50 vuotta, vaan printti tulee kyllä taipumaan digitaalisen tiedonvälitykselle jo siten, että tänä vuonna syntyneillä länsimaalaisilla digitaalinen media tulee olemaan selkeä ykkönen heti, kun he mediaa käyttävät. Tämän päivän alakoululaisten lapset eivät tule käyttämään paperille printattua journalismia muussa tapauksessa kuin ohimennen mummon ja ukin esitellessä vanhoja paperilehtiä kertoakseen omasta nuoruudestaan.

Näkisin, että tärkein asia mikä tulevaisuusspekulaatioissa yleensä vääristää printin voimallisuutta tai digitaalisen tiedonkäsittelyn hyödyllisyyttä on tietotekniikan piilevien voimavarojen huomiotta jättäminen. Tämä on erillinen valtavan iso aiheensa, tulen siihen kyllä täällä palaamaan, mutta tässä asiassa sekin on isossa roolissa. Tänä päivänä koneet eivät ymmärrä mitään ihmisistä tai ihmisen maailmankuvasta. Ihmiset ovat aloittaneet tiedon tägäämisen ja luokittelevat elämäänsä liittyvää tietoa, mutta vielä kone ei ole kuulolla. Sinä päivänä, kun kone osaa laskea karkeasti sanottuna yksi (tägätty luokka) + yksi (tägätty luokka) = 2 (jotain ihmisen elävää liittyvää) niin kaikki ihmisen tiedonkäsittely ja sitä myötä media mullistuu sellaisella voimalla, jonka vain villeimmät scifistit (en tiedä kylllä yhtään scifitarinaa sijoittuen lähitulevaisuuteen, jossa koneet ymmärtävät ihmisten tägättyä/luokittelemaa tietoa) uskaltaa kuvitella.

Olisin kiitollinen, jos Matti tai joku muu voisi kertoa, millä em. taistelukentillä asetin voittajan väärin tai mitä muita olennaisia taistelukenttiä on, joissa printti vie voiton.