Lukemattomia keskustelupalstoja sekä blogeja on eilen ja tänään puhuttanut valtionsyyttäjä Mika Illmanin ehdotus. Suurinpiirtein niin, että jos joku julkaisee jotain keskustelupalstalla niin olisi hyvä olla julkaistun tiedon tarkastaja, joka päättää julkaistun tiedon laillisuudesta. Kuulostaa äkkiseltään isolta urakalta. Ja mikähän mahtaa tarkalleen ottaen olla keskustelupalsta? Jos kusen taitavasti ristiin ystäväni kanssa hankeen jonkun hienon keskusteluviestin, niin minun pitänee kutsua varmaankin lumen jumala tarkastamaan keskustelupalstaansa. Illmanin ehdotus on timantinkova esimerkki siitä miten verkottunut tiedonvälittäminen tulee puskista sellaisella vauhdilla, että ei lait eikä yhteiskunta pysy alkuunkaan mukana.

Täsmälleen samasta kyvyttömyydestä nähdä verkottuneesti tietoa välittävän ihmisen ja perinteisen ihmisen erot kertoo yritys pysäyttää hd-dvd-levyjen krakkerikoodin leviäminen. Siis yksittäinen taho vaatii käytännössä yksinomistusta merkkisarjalle ja pyrkii kieltämään numerosarjan julkaisemisen. Kuulostaa lähinnä lasten sadulta. Nämä molemmat episodit ovat älyttömyydessään naurettavia, jos yhtään digitaalista maailmaa tuntee.

Perinteisessä maailmassa on ollut aivan normaalia, että ihmiset viestivät rajallisessa piirissä suullisesti ja yleisesti erilaisissa julkaisuissa kirjallisesti. Tämän analogisen maailman ominaisuudet viestinnän suhteen ovat olleet vuosisatoja samat, ja ihminen on saanut muodostettua melko selkeät lait tiedon julkaisemisen suhteen. Yleisesti ei saa herjata tai yllyttää rikokseen ja päätoimittaja vastaa julkaisustaan. Suljetussa piirissä on saanut laukoa kaikkea mitä sylki suuhun on tuonut. Monen mielestä maailma on yhä tämä ja kaikki jatkuu ennallaan. Muutama oleellinen muutos on kuitenkin nyt meneillään, jotka tekevät maailmasta yllättävän erilaisen. Muutos johtuu tiedontallentamisen ja tiedonvälittämisen radikaalista muutoksesta, siitähän se aina tässä blogissa. Digitaalisen maailman ominaisuuksia ei pystytä hallitsemaan enää vanhoin tavoin, joten on mielekkäämpää yrittää luovia mukana. Tässä muutamia asioita julkaisemiseen liittyen, jotka ainakin muuttuvat. Odotan kyseenalaistuksia, kiitos.


- Kaikki ihmisen viestintä, joka ei ole salaista, on tehokasta julkaista. Ihmiskunnan menestymisen kannalta on tehokasta julkaista kaikki mahdollinen tieto nyt kun se on mahdollista ja halpaa. Hyvä esimerkki tästä kehityksestä on mikrojulkaiseminen (mikrobloggaaminen) kuten Jaiku. Parin vuoden sisään nähdään ensimmäinen ihminen, joka julkaisee koko elämänsä netissä videoina, kuvina, äänenä, pikaviesteinä, blogikirjoituksina jne. Kaikki mitä hän viestii ulos ja kaikki viestit, jotka hän vastaanottaa sekä kaikki päänsisäinen mitä hän vaan ehtii välitettäväksi informaatioksi kirjata.
- Kaikki julkaisevat äärettömän monenlaisissa medioissa, joten ei ole millään tavalla mielekästä tarkastaa julkaisemista. Julkaiseminen on myös hyvin pitkälti automaattista ja tietoteknisesti tuettua, joten sitä tapahtuu ilman julkaisuhetken tiedostettua toimintaa. Koska julki tulee oikeastaan kaikki niin yksittäisen julkaistun viestin painoarvo laskee.
- Ei ole olemassa julkaisua, joka olisi tarkoitettu yleiseksi ja joka ei olisi globaali. Kaikki mediat, jotka eivät lähtökohtaisesti ole globaaleja tulevat kuolemaan. On vain salaista viestintää ja globaalia viestintää. Ei ole järkeä viestiä mediassa, joka ei tavoita kaikkia verkottuneita ihmisiä, jos siihen ei ole erityistä syytä. Tämä koskee jokaista sanaa, viittomaa tai kirjoitettua viestiä.


Äh, tämä jäi tällä kertaa tyngäksi. Kemppisessä menossa vilkas keskustelu tästä lähinnä tämän päivän lakien osalta.

Julkaisu ei ole digitaalisessa maailmassa sitä, mitä me nyt sillä tarkoitetaan. Nyt löytää helposti ihmisiä, jotka eivät ole julkaisseet oikeastaan mitään koko elämässään. Kolmen vuoden päästä on epänormaalia, jos et ole julkaissut jotain viimeisen kuukauden aikana. 15 vuoden päästä et tunne ketään, joka ei olisi julkaissut mitään viimeisen vuorokauden aikaan.