Media 2020-villitys jyllää meemin lailla mediaa käsittelevissä blogeissa. Uusimmat kirjoitukset löytyvät Tuhat sanaa Tuijalta ja Mediablogin Matilta. Über-Sami on asettanut bloggauskiellon, mutta nyt ollaan jo niin lähellä takarajaa, että nyt varmaankin saa visioida. 2020 on kuitenkin kaksi kertaa kovempi kuin mitkään iänikuiset 2.0:t (web, kirjasto, yritys, yhteiskunta, kirja, kuluttaja, musiikki tai koko elämä), joten kaikki mukaan vaan visioimaan median tulevaisuutta.


Matin idea digipaperia edeltävästä personoidusta "to go"-formaattisesta lehdestä:

Harva olisi uskonut, että vuoden 2020 nopeimmin kasvava kioskiketju on POD-kioski, josta saa hyvän kahvin, teen ja kaakaon sekä tietenkin naposteltavien herkkujen lisäksi personoidut viimeisimmät uutiset, kommentit, lukijoiden tekemät sisällöt ja taustajutut sekä tietenkin kohdennetut mainokset kioskissa tabloid-kokoon printattuna sanomalehtenä – tai pikemminkin aina ajankohtaisena sanomalehtimäisenä viikkolehtenä. Vilautan POD-automaatille älykorttiani, johon on tallennettu aiheet joista olen kiinnostunut ja POD tulostaa personoidun uusimman toimitetun sisällön sisältävän sanomalehden mukaan otettavaksi ja luettavaksi. PODin ansiosta paperille painettujen sanomalehtien kokonaislevikki kääntyy ensimmäistä kertaa nousuun sitten vuoden 2004.


olisi minusta oiva, mutta olen samaa mieltä Zachen:

Visio vuodesta 2010-2020: Miksi vasta 2020 tulee personoitava printattava sanomalehti? Konsepti on hyvä, mutta vuonna 2020 auttamattomasti myöhässä, kun epaperi on silloin päässyt lastentaudeistaan ja printausboksin sijaan on vihkonen epaperia, johon lehti päivittyy langattomasti.


kanssa, että tuollainen pitää saada jo aiemmin massojen käyttöön. Yksi kompastuskivi saattaa olla nopean tulostuksen mahdollistaminen. Toimiakseen tuollaisen pikalehden noutaminen kioskista ei saa kestää paljoakaan enempää kuin täyden lottokupongin osto. Tämä tarkoittaisi sitä, että lehti pitäisi tilata jo etukäteen ja siinä tapauksessa se olisi jo usein samalla kätevämpi saada toimitettuna kotiin, työpaikalle tai missä lukija nyt sitten onkaan. Tällaisen personoidun lehden yleistyessä, perinteinen sanomalehti vaikuttaisi antiikkiselta ja olisi siten vaikeuksissa. Kukapa kaikille tarkoitettua sisältöä haluaisi, jos on mahdollista saada personoitua.

Tuijan 2020-radio on hieno, mutta muutamia parannuksia siihen haluaisin.

Radiosta on tullut reilussa 10 vuodessa saumaton sekoitus lähetysvirtaa ja on demandia. Vuonna 2020 voin avata radioni työmatkalla lähimmästä bussin tai ratikan istuimen niskatukeen lovetusta kuulokepistokkeesta (milloin sinne ei ole tungettu purkkaa). Julkisiin liikennevälineisiin ja kahviloihin on alkanut ilmestyä kuuntelu- ja latausasemia, jotka halutessani tunnistavat minut heilauttaessani niiden edessä avaimenperään upotettua henkilökohtaisen tunnistekoodini sisältävää RFID-tägiä. Sama tekniikka toimii hyvin töissä ja omat media-asetukset seuraavat mukanani työpisteeltä palaverihuoneeseen ja työpaikkaruokalaan.


Miksi ihmeessä pistokkeita purkkaa varten? Meillähän on ollut jo nyt useita vuosia langattomia kuulokkeita. Miksi mitään penkkiin tai yleensä bussiin kytkettyä käyttöliittymää? Kaikilla on omat kannettavat käyttöliittymät, josta radiota hallitaan ja myös omat kuulokkeet tai jopa jotkut korvan tienoille pysyvämmin kytkettävät kuulokkeet. Media-asetukset kulkevat jo tänä päivänä kännykässä mukana.

Muutama vuosi sitten yleistyneet ultrapaikalliset audiosisällöt jaksavat viehättää - niiden joukossa kun saattaa olla ihan mitä tahansa naapurin lasten kertomista vitseistä pureviin paikallispoliittisiin analyyseihin. Olen kytkenyt kapulastani paikkatietosuodattimen nuuskimaan 0,7 kilometrin säteellä kaiken mahdollisen tarjolle julkaistun vailla mitään journalistista kriteeriä. Tämän osion kohdalla täytyy tosin olla sormi valmiina skip - nappulalla. Mahdollisuudet sisällöntuotantoon ovat jo kenen tahansa ulottuvilla - kirjastoissa kansalaisten mediatyöasemat ovat ahkerassa käytössä ja ujoimmatkin pöytälaatikkopakinoijat tuntuvat löytäneen ne, ja sisältö on useimmiten sen mukaista. Kansalaismediatuotosten kuuntelu pitää hyvin hereillä ja antaa joskus hyvät naurut. Parhaiden pläjäysten Top 10 - lista on itse asiassa yksi maan vierailluimmista verkkosivuista.


Skip-nappi on ehkä parasta, mitä radiossa on viimeisen 10 vuoden aikana keksitty. Digitaalinen lähetysvirta kun bufferoituu vastaanottimeen muutaman minuutin segmenteissä niin, että voin aina painaa hyppää eteenpäin -nappia, kun biisi tai puheena oleva aihe ei kiinnosta.



Ultrapaikallinen audiosisältö on hyvä lisäys, mutta niinköhän skip-nappula on parasta radion kaltaisessa mediassa vuosina 2010-2020. Skip-nappula tuntuu tänä päivänä hyvältä lisältä radioon tai televisioon, mutta jos ajattelee webiä niin siellähän siihen turhautuisi kolmen painalluksen jälkeen. Kysehän on sisällönvalinnasta ja askeleittain toimiva valinta, jossa ei ole paluuta ei voi olla kovin hyvä juuri mihinkään tilanteeseen. Jos skip-nappulasta pitää, niin se tarkottaa sitä, että ei tiedä mitä sisältöä haluaa ennen kuin on kuunnellut sitä vähän matkaa. Tähän tilanteeseen löytyy monia erilaisia tehokkaita menetelmiä, kuten traileri-tyyppiset esittelyt, kehittynyt mieltymysprofiili tai skip-käyttäytymishistorian hyödyntäminen. Oletetaan tilanne, että kuuntelen radiota ja en pidä siitä mitä kuulen juuri nyt. Tästä tilanteesta minun pitää välittää koneelle tietoa, miksi en pidä, mikä pitäisi muuttua, jotta pitäisin, liittyykö pitämiseen konteksti (paikka, sosiaalinen tilanne, muu toiminta yms.) tai inhimillinen syy (väsymys, mielentila yms.). Nämä kun solahtaa vaivattomasti ja pitkälti automatisoidusti koneelle niin meillä on skip 2.0-nappula, joka ei ole tylsän mekaaninen viime vuosisadan painike vaan oikeasti tarpeeseen vastaava. Tietysti mukana on yhteisöllisyysominaisuudet, jotka kertovat sosiaalisiin kontakteihin ja sisältöön liittyvät yhteydet sekä analyysin.