Vajaa kuukausi sitten pohdittiin televisiota vuonna 2020 Mediablogissa ja täällä. Mediablogin Matti lupasi em. keskustelun kommenteissa kirjoittaa vastaavan skenaarion aikakauslehdestä "vähän ali". Tällä viikollahan se sitten tulikin ja tosiaan ali mentiin, jos 2020 oli ajatuksissa niin kuin otsikon mukaan olisi pääteltävissä. Seuraavat lainaukset (kursivoituna) ovat Matin skenaariosta ja niiden perässä vastineeni.

Multikkani, tuo mainio kännykkä, tietokone, gps-paikannin, kamera ja paljon muuta sekä tietenkin jokakodin kaikenkattava kaukosäädin sisältää ubiikkiyhteiskunnan kaiken kattavalta teknologialta taukonapin, jota painamalla kotini ubiikkiteknologiat uinahtavat. Painan sitä ja saan hetken rauhan. Kukaan ei voi minua tavoittaa, olen poistunut ubiikkiyhteiskunnasta hetkeksi.

Kaikenkattavan kaukosäätimen taukonappi ei katkaise kaikkia tietoyhteyksiä, koska sellainen viestintäteknologia on ollut lailla kiellettyä jo muutaman vuoden. Viranomaisten ja pelastustoimen mahdolliset viestit täytyy kulkea kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina. Olen myöskin personoinut taukonapin yhteydenottojen asetukset siten, että korkealla prioriteetilla tulevat viestit (perheen jäsenten ja muun lähipiirin tärkeät yhteydenotot) tulevat suoraan läpi. Muita yhteydenottoja varten henkilökohtainen agenttini on asetettu ottamaan viestit vastaan ja välittämään tiedon sijainnistani, tämän hetken toiminnastani, kalenteristani, tavoitettavuudestani yms. tietysti riippuen yhteydenottajan statuksesta. En ole tehnyt kodin teknologian tilanvaihtoja fyysisestä painikkeesta enää kuin harvoin, koska äänikomennot ovat mukavampia.

Otan käteeni – ja kuulun tässä selvään enemmistöön – lempilehteni (=valitse tähän omasi). Hyvälle paperille painetun. Rentoudun ja nautin hyvien kuvien, tarinoiden ja oivallusten parissa.

Kummallista miten paperi ei ole mediana vieläkään kuollut vaikka sitä on ennustettu jo 40 vuoden ajan 1980-luvulta lähtien. Vaikka suurilevikkisten aikakauslehtien suosio on jatkuvasti laskenut sanomalehtien tapaan, aikakauslehtiä julkaistaan ja luetaan printtimuotoisena ubiikkiyhteiskunnassa enemmän kuin koskaan. Jokaiselle pienellekin kiinnostuksen kohteelle löytyy oma lehtensä.

Vaikka kukaan ei aikakauslehtiä vieläkään tarvitse, silti ne onnistuvat edelleen houkuttelemaan hyvällä elämyksellisellä sisällöllä lukijoita, myös nuoria tänä teknologisena aikana. Aikakauslehti on kuin suklaapatukka. Sitä ei tarvitse, mutta kun sitä maistaa, sitä haluaa lisää.

Pidän paljon ajankohtaisista kuvallisista tarinoista, mutta en ole lukenut niitä paperilta useampaan vuoteen. Luen kaikki novellia lyhyemmät tekstit digitaaliselta paperilta. Tilasin vuosikymmen sitten vielä toistakymmentä eri lehteä, mutta tämä oli lähinnä paperintuhlausta, koska 30-50% kunkin lehden sisällöstä oli sellaista, mikä ei minua kiinnostanut. Usein ajanpuutteen takia 20-80% lehdestä jäi lukematta, eikä lukematonta lehteä jaksanut säilöä, koska se vei tilaa eikä mielenkiintoista lukematonta juttua pystynyt tarpeen tullen kuitenkaan hakemaan saataville tehokkaasti. Nyt tilaan erilaisia sisältösyötteitä sadoilta eri ammattilais-, harrastaja ja kansalaismedioilta.

Pienten kiinnostusten kohteiden lehdet huomasivat kauan aikaa sitten, että lukijan täytyy olla tosiharrastaja ennen kuin lehden tilaa ja tämänkaltaiset ihmiset haluavat myös interaktiiviset sosiaaliset yhteisöt monipuolisin palveluin sisällön oheen, joten paperinen lehti oli liian yksiulotteinen ollakseen kannattava.

Digitaalinen paperi on kuin replikaattori. Siltä saa tilattua mitä tahansa sisältöä mihin vain mielikuvitus riittää. Tai oikeastaan siihen saa myös maksullisen älykkään lisäpalvelun, joka toimii keinotekoisena mielikuvituksen avustajana sellaisille käyttäjille, joiden mielikuvitus ei riitä äärimmäisen mielikuvituksellisiin sisältöihin. Myös kirjastolta voi pyytää ubiikisti viestien apua, koska valtaosa entisistä kirjastotyöntekijöistä on siirtynyt koordinoimaan sisällöntarjontaa kansalaisille etänä.

Ihmisen kiintymys pysähtyneisiin hetkiin on pitänyt kiihtyvän vauhdin keskellä aikakauslehtien lisäksi valokuvat ja kirjat ihmisten suosiossa, vaikka sitä ei tahdottu vuonna 2007 uskoa. Lempilehteänikään ei silloin vielä ollut olemassa.

Vaan onpa paperikin muuttunut noista ajoista. Palaan takaisin ubiikkiyhteiskuntaan, otan multikkani esiin ja heilautan sitä paperille painetun jutun lopussa olevan mustavalkoisen neliön kohdalla. Multikkani on yhteydessä paperin sisään painetun mikroskooppisen pienen etätunnistimen kanssa, saa sieltä juttuun liittyvän ip-osoitteen (nykyään tavaroiden lisäksi jopa jokaisella jutullakin on oma ip-osoitteensa), käynnistää selaimen ja tarjoaa minulle juttuun liittyvää informaatiota, keskusteluja, videoita, linkkejä ja muuta olennaista tietoa ja lisäelämyksiä, joita lehti tarjoaa mobiilisaitillaan.

Mobiilisaitin lisäksi seuraan säännöllisesti lempilehteni monimediallista nettisaittia, netti-televisiota ja podcasting-lähetyksiä. Mikään niistä ei silti voita sitä hetkeä ja tunnetta, kun saan paperille painetun lehden käsiini ja pääsen sen kanssa elämyksellisiin hetkiin hetkeksi pois kaikesta kiireestä.

Käyttäessäni digitaalista paperia pääyhteytenä muuhun maailmaan, en erottele enää lehtijuttua, kuvasta, videosta, nettisivusta, televisiosta tai podcastingista. Kaikki ne ovat vain sisältöä, jossa itse sisältö ja sisällöntekijä merkitsevät. Voin käyttää samaa sisältöä, mistä tahansa laitteesta, missä tahansa verkon alueella ja kaikki laitteet ovat personoituja ja älykkäitä, siten että ne tietävät tilanteeni ja toimintani koko ajan. Voin vaihtaa sisällönvastaanottoa lennosta mihin tahansa laitteeseen, eikä minun tarvitse vaivata itseäni usean askeleen prosesseilla vain kertoakseni laitteelle miten sen pitäisi viestiä toisen laitteen kanssa. Ihmiset eivät ole enää pitkään aikaan ajatelleet, että joskus piti vaihtaa viestintälaitetta sen takia, että kaikki viestintälaitteet eivät kyenneet esittämään kaikenlaista sisältöä. Nykyään viestintälaitetta vaihdetaan vain käyttötarkoituksen ja käyttötilanteen takia.


Käytin pitkään paperille painettua lehteä, vielä kun muut olivat siirtyneet digitaalisen paperin köykäisiin, bugisiin ja kalliisiin ensiversioihin. Pidin siitä miten sain sen avulla luotua hallitun, levollisen ja elämyksellisen hetken. Kun viestintä kotioloissa alkoi yleisesti konvergoitua kosketusnäytölliseen digipaperiin, pidin ärsyttävänä sitä, että lehden yläkulmassa näkyi saapuvat viestit ja videopuhelut, jotka katkaisivat rauhallisen hetkeni. Koin myös sekoittavana informaatiotulvan, jonka aiheutti houkutteleva mahdollisuus siirtyä lehtijutusta satoihin siihen kyseiseen asiaan liittyviin asia- ja viihdesisältöihin, puhumattakaan vuorovaikutuksellisista foorumeista ja virtuaalimaailmoista. Kaikki tämä helposti käsiteltävällä alle millin ohuella näytöllä. Tein myös työni osin samalta näytöltä, joten sisällön vastaanotto meinasi sekoittaa henkisesti tasapainoisen ajankäyttöni. Vuoden 2015 tuntumassa henkilökohtaiset käyttöliittymät kehittyivät valtavasti käytettävyydeltään ja käyttäjälähtöisyydeltään. Kun sain personoitua käyttöliittymäni siten, että se huomioi ikäni, sukupuoleni, persoonallisuuteni, näönkäyttöni, kuulonkäyttöni, elämänhistoriani, fyysiset ominaisuuteni, havainnoimiseni, mielihaluni, elämäntilanteeni, tottumukseni ja sosiaaliset suhteeni niin pystyn helposti järjestämään rauhallisen hetken silloin kuin sen tarvitsen.


Asetan ubiikit laitteeni "rentoutumistilaan", jolloin ne säätävät kodin elinolosuhteita (lämpötila, tuuletus, valaistus, hapen määrä, kodinkoneiden toiminta), huolehtivat yhteyksistä muuhun maailmaan ja tuovat haluamaani sisältöä digitaaliselle paperille niin kuin sen haluan ja tarvitsen. Otan mukavan asennon sohvassani ja luen sekä katson uunituoretta suosikkiaiheeni sisältöä ja kysyn laitteelta tiedot sisällöstä. Digipaperini näyttää, että sisällöntekijä on luotettava ja suosittu (yli 200 suosikkiyhteisön arvio), 4 ystävääni on lukenut sisällön viimeisen päivän aikana ja he ovat suositelleet sitä monille. Saan myös tiedot siitä miten se on vaikuttanut lukijoihin, miten lukijat ovat tehneet luettuaan jutun, moniko lukee juttua tällä hetkellä, satoja eri tavalla katerigorisoituja sisältöjä, jotka liittyvät erilaisin suhtein lukemaani sisältööni, sisällöntekijän taustan ja sitoutuneisuuden poliittisesti ja muilla tavoin, sisällöntekijän kaikki muut jutut, jutun kaikki mainitut lähteet ja sisällöntekijän innoittajat, juttuun liittyvät tekeillä olevat sisällöt ja niiden valmistumisajat, kuvat, videot, graafit, piirrokset kaikesta sisältöön liittyvästä (paikoista, henkilöistä, esineistä) kenen tahansa tekemänä jne. Olen säätänyt rentoutumishetken levollisempaan asentoon, joten digipaperini ei tarjoa kaikkea lisäsisältöä innokkaana vaan suosittelee sisältöön liittyvää fiktiivistä sadunomaista tarinaa suosikkiäänelläni luettuna. Ja voin ummistaa silmiäni luottaen, että voin milloin tahansa aukaista digipaperiltani vain muutamia sekunteja vanhat tiedot mistä tahansa asiasta maailmasta, mitkä ovat yhteisöllisesti arvioidut, mikä takaa parhaan luetettavuuden mitä voi saada.


Vanha paperinen lehti on häipynyt unholaan, koska sen lukijat olivat aina auttamattomasti jäljessä maailman seuraamisessa. Kirjoja minulla yhä on, siis sellaisia joiden sisältö kestää aikaa ja jotka luovat oman sisäisen maailmansa, eivätkä siten tarvitse välttämättä sisällöllisiä yhteyksiä muuhun tietoon.